Eka voittajan rallykoe

Ilmotin Hutin Ilmajoelle rallykokeeseen 6.4, vaikka tiesin kyllä, että ei olla vielä ihan koevalmiita. Ei olla tehty juurikaan muuta kuin sitä okean puolen seuruuta.

Koepaikalla sitten rupesin opiskelemaan rataa ja huomasin, että siellä on ainakin pari sellaista liikettä, mitä ei olla harjoiteltu ollenkaan. Koepaikalla treenaus ei ihan riittänyt ja molemmista liikkkeistä otettiin kympit. Lisäksi oikean puolen seuruu ei ollut vielä riittävän vahva ja Huti yritti jokaisessa käännöksessä vasemmalle puolelle ja näistä kerättiin yhteensä kolme kymppiä.

Vaikka vähän harmittikin, että oltiin niin huonoja, niin sain tästä kokeesta kyllä tosi paljon hyötyä. Tajusin, että meillä on vielä aika paljon tekemistä sen oikean seuruun kanssa ja treenejä pitää ehkä jotenkin vaikeutta, että osaaminen menisi seuraavalle tasolle. Ja opin nyt todellakin kantapään kautta ne uudet liikkeet! Tuomari vielä selitti tosi tarkasti mulle miten ne peruutusaskeleet pitää tehdä ja nyt tiedän täsmälleen mitä meidän pitää harjoitella. Hutille peruuttaminen ei oo ongelma kunhan itse pysyn pystyssä ja pystyn askeltamaan edes jotenkin sujuvasti samalla kun lasken niitä askelia. Myös molemmat vasempaan kyltti meni meillä kokeessa pieleen, kun ei oltu sitä etukäteen harjoiteltu ja siihenkin tuomarilta tuli hyvät vinkit, että mikä tässä liikkeessä on oleellista. Nyt on kova treeni-into päällä ja ruvetaan näitä juttuja treenaamaan heti kun tää takatalvi tästä hellittää :D

Laitan tähän tämän surkean räpellysvideonkin ihan vaan opiksi itselleni :)

Surkealaatuinen kuva radasta

Tuomarin kommentiksi saatiin tällä kertaa, että: "kun saat kopioitua vasemman seuruun oikealle puolelle, ratasuorituksesta tulee mahtava!"

Toinen VOI2 Tampereella 3.2.2019

Käytiin Vipsun kanssa vielä kerran testaamassa voittajaa, josko tuurilla saatsis ykkönen, mutta ei menny tuurilla :/ Meidän treenausmahdollisuudet on tällä hetkellä niin olemattomat, että odotetaan ihan suosiolla kevättä ennen kun yritetään uudestaan.

Onnellinen pieni tokoilija ❤️

Paikalla makuu (10): Tässä ei mitään ihmeempää ongelmaa.

Metallinouto (10): Tää oli oikeestikin tosi hyvä! :) Vipa lähti vauhdilla hakemaan kapulaa eikä empinyt yhtään metallia. Siisti ja päättäväinen nouto alusta loppuun. Tää oli siksikin ihan mahtava juttu, kun edellisessä kokeessa tää oli tosi vaikea.

L (10): Asennot tais olla seiso ja maahan. Saatiin kymppi, kun Vipa teki oikeet asennot, mutta oikeesti tää ei ollut kovinkaan hyvän tuntuinen liike edelleenkään.

Tunnari (0): Tähän kosahti sitten meidän ykkönen :/. Ei vaan osannut. Löysi heti oman ja nosti sitä vähän ja sitten jatkoi etsimistä hullun lailla ja nosteli vääriä. Tää tunnari vaatis vielä ihan hirveesti treeniä, koska treeneissäkin tulee vielä enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia.

Kaukot (7): Treenasin kaukoja ennen meidän vuoroa ja niistä löytyi bugi, jota en ehtinyt korjata :D Ja sama homma bugitti kehässäkin: ensimmäinen istuminen olikin seisominen. Ja valui jossain vaihdoissa myös vähän eteen. Tääki on vielä aivan liian keskeneräinen liike meille kokeeseen.

Seuraaminen (9): Tää tuntui ihan sairaan karseelta! Vipa oli ihan tosi edessä ja tuntui jopa vähän poikittavalta. Positiivista oli kuitenkin se, että nyt se oli huomattavasti hiljaisempi kuin viime kerralla. Oiskohan tullut yks joku selkeä ääni jossain ja muuten ihan hiljaa.

Ohjattu (10): Ei tää nyt ihan kympin liike ollut, kun seuraaminen oli ihan jäätävää kapulankyttäystä ja jouduin hidastelemaan ja oottelemaan ettei Vipa ois jääny vaan tuijottamaan kapuloita. Mutta nouto oli kyllä ihan kympin arvoinen! Olen erittäin tyytyväinen erityisesti palautukseen. Vipa tuli tasaisen päättäväisellä vauhdilla hyvin eteen asti ja jopa suoristi itsensä lopuksi, kuten on opetettu. Tähän olin siltä osin erittäin tyytyvöinen :)

Luoksetulo (6): Tää oli ihan yhtä huono ku viimeeksikin, vaikka treeneissä ollaan jo saatu välillä ihan hyviä stoppeja aikaan. Mutta eihän tää toki mikään valmis ja toimiva liike oo vielä tällä treenimäärällä.

Ruutu (7): Meidän varma liike ei onnistunut tälläkään kertaa. Vipa nousi seisomaan kun liike oli jo alkanut. Lähetin sen ruutuun ja nyt se pysähtyi sentään, mutta ei vielä riittävän varman oloisesti eikä kuunnellut kunnolla maahanmenokäskyä, joten siitä vielä kaksoiskäsky.

Kokonaisvaikutus (9): Tuomarin mielestä Vipalla oli vauhtia vähän liikaakin ja kuulemma meno olisi hienoa, kun saatais vähän lisää malttia :) Ite oon sitä mieltä että vauhtia ei oo yhtään liikaa, vaan osaamattomuutta :)

Tuomarina Ilkka Sten ja loppupisteet 235.

Vipa ei tuntunut ihan niin hyvältä, kuin viime kokeessa. Jäi jotenkin enemmän kiinni asioihin eikä keskittynyt kovinkaan hyvin minuun. Tekemistä riittää siis muuallakin kuin pelkästään liikkeissä ja tää oli taas kerran hyvä käydä tajuamassa. Liikkeistä jotkut sujuu jo tosi hyvin ja paremmin kuin luulenkaan, mutta sitten taas nuo hankalat liikkeet ei vaan tuu varmoiksi ilman treeniä. Tästä huolimatta oli kiva käydä Vipsun kanssa kehässä. Katotaan sitten keväämmällä uudestaan :)

Vuosi 2018

Blogin mukaan me ei olla tänä vuonna tehty toukokuun jälkeen yhtään mitään, mutta ollaan me oikeasti treenattu ja käyty kokeissakin. Mulla vaan ei ole ollut nyt aikaa kirjoitella koeraportteja, mikä on vähän harmillista, koska ne ovat hyödyllisiä :) Uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni, että ensi vuonna teen kaikista kokeista blogitekstin.

Uudenvuoden treenit :) 

HUTIN VUOSI 2018

PK

Hutin kanssa osallistuttiin toukokuussa Uuraisilla jälkikokeeseen ja saatiin sieltä JK1 ykköstuloksella, vaikka yksi keppi jäikin metsään. 

Ilmoitin Hutin myös rotumestiksiin EK-kokeeseen, mutta se koe päättyi meidän osalta varsin surullisesti. Aamulla ennen varsinaista koetta oli kenttään tutustuminen. Huti ei tuntunut siinä kovin hyvältä. Vauhtiliikkeissä meni vähän käsijarru pohjassa ja pahinta oli se, että hyppy ei oikein kulkenut. Otin hypyn kahteen kertaan paluuhyppynä ilman kapulaa kovalla hetsauksella ja ekalla kerralla Huti muistaakseni kolautti vähän esteeseenkin. Pienellä kolautuksella ei tokikaan ole mitään merkitystä sinänsä, mutta hyppääminen tuntui jotenkin poikkeuksellisen vaivalloselta. Aloin jännittä meidän suoritusta ihan hirveästi, kun pelkäsin, että Huti ei selviä esteestä. Eikä selvinnytkään :( Se hyppäsi kapulan suuntaan ihan hirveän näköisen hypyn ja näytti siltä, että alastulo teki kipeää. Huti käveli kapulalle surkean näköisenä ja jäi katsomaan minua. Kun pyysin sen tulemaan luokse, se meni esteen taakse seisomaan ja jäi sinne surkeana heiluttamaan häntää. Mulla oli tässä vaiheessa jo ihan kauhean paha mieli, mutta en osannut tehdä muuta kuin jatkaa kokeen loppuun. Saatiin tottiksesta 66 pistettä ja keskeytettiin koe siihen. Samalla keskeytettiin myös Hutin koko pk-ura.

Mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, että metrisen esteen hyppääminen ei ole Hutille enää kovin mieluista hommaa. Aina se on hypännyt silti, mutta se samanlainen into ja palo siihen on kadonnut jonnekin. Kun tiedän, että sillä on etujalassa rasitusvamma, niin olen tietysti usein miettinyt, että onkohan se jalka kipeä. Huti ei ole sitä jalkaa oikeastaan koskaan ontunut tai muutenkaan oireillut, joten olin päättänyt, että treenataan ja kisataan niin kauan kun Huti näyttää jotain selviä merkkejä siitä, ettei pysty tai halua enää tehdä. 

Jossain vaiheessa Hutille tulikin ongelmia sen metrisen kanssa. Välillä se ei pystynyt ponnistamaan niin korkealle, että olisi päässyt puhtaasti yli. Tämä oli ihan tosi omituista, koska metrin este on aina ollut Hutille helppo. Nämä ponnistusongelmat hävisivät kuitenkin poikkeuksetta heti, kun käytiin hierojalla. Siispä jatkettiin vielä kisaamista, kun lihashuolto kerran auttoi. En siis pitänyt tätä vielä merkkinä siitä, että olisi aika lopettaa.

Sen sijaan sen rotumestis kokeen estesuoritukset oli mun mielestä sellainen merkki, että nyt on aika lopettaa. Vaikka Huti oli vielä kaksi viikkoa aiemmin hypännyt puhtaat hypyt jälkikokeessa ja se oli käynyt hierojalla ennen koetta, niin nyt se näytti todella siltä, että sitä sattuu. Toki on mahdollista, että se oli vaan jumissa pitkästä automatkasta tai jotain muuta, mikä vaikutti siihen juuri sinä päivänä. Ehkä se jalka ei oikeasti olekaan kipeä, kuvittelen vaan, että epäonnistunut koe johtui siitä, että koira on kipeä.

En ole tuon kokeen jälkeen kertaakaan testannut hyppyä, että menisikö se siitä kuitenkin vielä yli. En halua. En halua ottaa sitä riskiä, että enää ikinä näkisin Hutia sen näköisenä, kuin siellä kokeessa.

Sain tietää rasitusvammasta sattumalta, kun Huti kuvattiin vuonna 2015. Ajattelin tuolloin, että kaikki harrastukset pitää lopettaa. Vaikka nyt, vuonna 2018 harmittaakin, että ei voida enää koskaan osallistua pk-kokeisiin ja valioarvot jäivät sitten kuitenkin vain haaveeksi, niin toisaalta olen vain onnellinen siitä, että ollaan voitu kisata vielä näinkin paljon. Huti on tuon jälkeen vielä aloittanut kisaamisen kahdessa uudessa pk-lajissa saaden koulutustunnukset EK3 ja JK2. Kaikkiin niihin kokeisiin, joihin päästiin vielä osallistumaan, liitty paljon ihania muistoja ja fiiliksiä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut omakseni tuon upean koiran, jonka kanssa on ollut ihan mielettömän hienoa tutustua tähän upeaan harrastukseen ja kulkea tätä matkaa. Hutin kanssa ollaan koettu yhdessä niin paljon hienoja hetkiä, että tuntuu ihan tyhmältä harmitella jotain puuttumman jääneitä titteleitä. 

Vaikka pk-ura päättyikin jalan takia, niin jalka ei oireile mitenkään normaalissa elämässä, vaan Huti saa juosta ja riehua kuten ennenkin ja on muuten täysin terve kahdeksan vuotias :) 

Tässä se menohyppy kokeessa. Mun maallikon näkemys sanoo,
että Huti yrittää hypätä noin takapainoisesti, jotta
alastulo olisi etupäälle mahdollisimman painoton.
Kuva: Pauliina Havo

RALLY-TOKO 

Huti on vähän sattuman kautta aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksenkin. Huti osallistui Marian kanssa elämänsä ensimmäiseen rally-tokokokeeseen rotumestiksissä. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämän jälkeen rohkenin itsekin sitä ohjaamaan ja ehdittiin vuoden aikana saada kasaan koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Osallistuttiin jopa SM-kisoihin Sbcak:n joukkueessa alokasluokkalaisina. Tehtiinkin siellä muuten ihan mallikelpoinen suoritus, mutta peruutustehtävässä olin ottanut tuomarin mukaan liian lyhyen askeleen, josta saatiin - 10 ja se siitä kisasta sitten :/

Rally-toko on osoittautunut varsin hyväksi eläkeläislajiksi Hutille ja viiden kokeen jälkeen omakin ahdistus lajia kohtaan on jo vähän hälventynyt, kun olen alkanut vähän ymmärtää lajin logiikkaa.

#RTSM18

Vuoden viimeinen rallykoe Salossa.
Täydet 100 p ja RTK2 :) 

NÄYTTELYT

Jossain omituisessa mielenhäiriössä keksin ilmoittaa myös Hutin erkkariin, kun ajattelin, että voisin ihan kannatuksen vuoksi käydä juuri sieltä yrittämässä Vipalle sitä H:ta. Ei ehkä mikään maailman viisain idea. Huti nyt vaan sattuu olemaan aika paljon ylikorkea kelpieuros ja jos sen vie erikoisnäyttelyyn rotua tuntevalle tuomarille, niin kyllähän hän sen huomaa :D Tuomarin ensimmäinen kommentti oli, että "oh, its BIG!". Huti sai H:n. 

MITÄS ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

No opetellaan tietenkin oikean puolen seuramista! XD Tavoitteena on vähintäänkin koulutustunnus voittajaluokasta ja ainakin starttaaminen mestarissa.

VIPAN VUOSI 2018

PK-HAKU

Vipa on päässyt tänä vuonna treenaamaan paljon enemmän hakua, kun Hutin hakutreenit loppuivat kesäkuussa. Vipa osaa jo melkein tulla keskilinjalle nätisti ja olla sekoamatta tuomarista kesken kättelyn (paitsi, jos tuomari on Ellu, niin ei ehkä onnistu vielä XD). Vipa osaa myös lähteä pistolle ilman apuja ja riippuen vähän siitä miten kiire neidillä on tai mikä on tuulen suunta tai tähtien asento, niin saattaa jopa löytää maalimihen sieltä metsästä. Opetin sille myös auttavasti jonkinlaisen hätäisen haukkuilmaisun ja yritin siirtää sitä jo metsäänkin, mutta lopulta jouduin luopumaan siitä ajatksesta, koska Vipan mielestä maalimiehen kaivaminen oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin pelkkä haukkuminen :/

TOKO

Tokossa ollaan vuoden aikana käyty kolme kertaa AVO-luokan kokeessa ja saatiin koulutustunnus TK2. Joulukuussa käytiin testaamaassa myös voittajaluokkaa, mutta se oli ehkä vielä vähän aikaista, vaikkakin erittäin hyödyllistä. Hoksasin kokeesssvmuutamia sellaisia juttuja, joita en treeneissä ole tajunnut ollenkaan.

Vipan kanssa tämä tokomatka on tuntunut jotenkin yllättävän vaikelta ja ristiriitaiselta. Toisaalta sen kanssa on ihan huikean hienoa treenata ja tehdä asioita ja on ihan mahtavaa millaisella asenteella se tekee juttuja. Toisaalta taas tuntuu, että edistytään jotenkin ihan tuskallisen hitaasti kaikissa asioissa. Vipan mahtava puoli on se, että sen kanssa pystyy treenaamaan tosi paljon. Se jaksaa loputtomasti toistaa samaa juttua uudestaan ja uudestaan ja ihan joka päivä. Ja tuntuu, että nopeampi edistyminen vaatisikin treenaamista useammin, mutta siihen en ole nyt itse pystynyt. Varsinkin nyt talvella tilanne tuntuu ihan mahdottomalta, kun ulkona on liukasta eikä missään ole valaistua kenttää, jossa koiraa saisi treenata. Halleihin on ihan mahdotonta päästä, kun vapaakorttilaisille ne vapautuvat vasta kello 22.00 jälkeen. Olen yrittänyt käydä hallissa treenaamassa niin paljon kuin mahdollista, mutta 2 treeniä viikossa ei oikein riitä :/

NÄYTTELYT

Vipa osallistui elämänsä ensimmäiseen ja toivottavasti myös viimeiseen näyttelyyn. Vipa sai erkkarssa ruotsalaiselta tuomarilta ERI:n, joten sen puolesta ei onneksi tarvitse enää uudestaan mennä. Lisäksi oltiin Vipan kanssa näyttelytuomareiden koearvostelussa esimerkkikoirakkona ja viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että näyttelykehät ei vaan oo meidän juttu. Ei vaikka koirani olisivat miten kauniita ja upeita, niin on ihan kaikkien osapuolten kiusaamista mennä sinne harjoittelemaan paikalla seisomista. Koska minä en ikinä jaksa moista asiaa treenata vapaasta tahdostani, niin pliis ihmiset, älkää enää ikinä sanoko mulle, että mun koirista vois tulla muotovalioita, kun veisin niitä vähän näyttelyyn!  XD

MITÄ ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

PK-HAKU

Jos ei muuta, niin käydään ainakin BH-koe. Salaisena haaveena olisi myös korkata syksyllä hakukoe, mutta se vaatisi multa vähän erilaista asennetta meidän haku- ja tottistreeneihin. 

TOKO

Tokossa tavoitteena on ennen kaikkea saada varmuutta lisää muutamiin liikkeisiin, niin että ei tarvitse mennä kokeisiin toivoen, että ne onnistuvat. Haetaan kisakokemusta keräämällä koulari Voittajaluokasta. Toivottavasti päästään starttaamaan myös EVL:ssa :) 

LUONNETESTI

Yritetään saada paikka myös luonnetestiin :) 

Huti JK1 Uurainen

Mulla ei ollut oikein mitään odotuksia tämän kokeen suhteen. Koetta edeltävällä viikolla kaikki jäljet meni enemmän tai vähemmän huonosti ja janat oli ihan katastrofaalisia. Huti veti välillä janalla jäljestä yli millään lailla reagoimatta. Tuntui siltä että sillä ei ollut mitään hajua koko jäljestä. Torstaina ja perjantaina kävin vielä tekemässä helpohkot jäljet, jonne kylvin jäisiä nakkeja matkalle (kiitti Ellu!! ;), ja ne sujui sentään vähän paremmin. Kovin luottavaiseksi en silti tullut, mutta pakko oli mennä, ku oli kerran ilmoitettu...

Koe alkoi jäljellä, kuten jälkikokeeet usein alkavat :) Huti jäljesti mun ennakko-odotusten vastaisesti ihan hurjan hyvin! Kakkoskeppi tosin jäi, kun siinä kohtaa oli vähän jotain seilausta, mutta sitten Huti sai taas jäljestä hyvin kiinni ja jäljesti varman oloisesti jäljen loppuun asti. Aikaa ei ollut mennyt edes kymmentä minuuttia kun tultiin metsästä pois, mutta en viitsinyt enää lähteä sitä puuttuvaa keppiä etsimään, kun meinasin hukata meidän auton ja siihen menikin sitten vähän ylimääräistä aikaa ja energiaa. Ja mietin, että aloluokassa on vielä hyvä mahis koulariin viidelläkin kepillä.

Jana ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta alokasluokkaan ihan riittävä. Siitä saatiin täydet pisteet :)

Sitten mentiin esineruutuun. Eka esine nousi heti ensimmäisellä lähetyksellä vasemmasta kulmasta. Sitten siirryin 10 m eteenpäin ja lähetin uudestaan. Huti oli menossa selvästi takarajalle, mutta vetikin liinat kiinni ja nappasi lähiesineen. Oli siis ihan erinomaisen hyvä suoritus Hutilta ja oli mahtavaa päästä palkkaamaan se lelulla siitä. Esineruudusta täydet 30 p.

Tottiksen suhteen mulla ei ollut odotukset erityisen korkealla.. Mm. eteenmenon kanssa on ollut ongelmia ja tottista ollaan treenattu muutenkin ihan hävyttömän vähän. Huti tuntuikin vähän huonolta. En saanut tuotua sitä aloitukseen oikein hyvin ja seuruu oli vähän huonoa. Mutta siitä huolimatta olin Hutin tottikseen jotenkin ihan sairaan tyytyväinen. Se ei tehnyt nimittäin yhtään liikevirhettä! Osasi jopa istua!! :D Ja eteenmeno oli todella hyvä!! :D Tuomari vähensi pisteitä vain eteentulon törmäilyistä kapulan kanssa ja jostain vauhdeista ja ehkä eteenmenon edistämisestä. Tottiksen pisteet 98/100 p.

Yhteensä siis 278 p. ja JK1 ykköstuloksella! :)

Kuvat Salme K.

Rally-tokomestikset Jyväskylä 2018

Huti osallistui eilen elämänsä ensimmäiseen rally-toko-kisaan! Kyllä vaan! :)
Itse en vielä uskaltautunut kehään, vaan houkuttelin pahaa-aavistamattoman Marian menemään Hutin kanssa. Maria kisasi itse mestariluokassa omalla koirallaan Pyryllä ja voitti hienosti sekä mes-luokan, että rotumestaruuden. Siinä sitten keksin villin ajatuksen, että jos kokeeseen tuisi peruutuspaikkoja, niin meniskö Maria Hutilla alokasluokkaan, joka oli päivän viimeinen luokka. Käytiin parkkiksella testaamassa, että miten yhteistyö sujuu ja todettiin, että jos paikka vapautuu, niin eiku kehään vaan. Ja ainahan niitä peruutuksia tulee...

Avo luokan aikana Maria otti Hutin halliin ja alkoi treenaamaan. Sisällä Hutille tuli selvästi huoli siitä, että äiskä häviää kun siirryin muutaman metrin sivuun, eikä Huti nähnyt mua. Siinä sitten tuli varmaan molemmille mieleen, että olikohan tää hyvä idea.. :D Mutta Maria oli rohkea ja veti homman loppuun asti :)

Huti lähti tosi hyvällä fiililsellä Marian kanssa kehään ja alku oli erittäin hyvä. Sitten piti tehdä saksalainen käännös, jota Huti ei oikeastaan osaa ollenkaan. Kun tehtävä oli vähän vaikea, niin Hutille tuli äiskää ikävä :/ Siinä sitten Maria joutui tekemään aika paljon duunia, että sai huolestuneen mammanpojan uudestaan mukaansa. Sitten muutaman kyltin jälkeen tulikin Hutille tuttua hommaa: edessä peruuttaminen ohjaajan mukana. Siinä Huti selvästi alkoi taas keskittyä tekemiseen ja unohti mut. Ja loppu sujuikin taas yhtä hyvin kuin alkukin :) 

Loppupisteet 77/100 eli hyväksytty suoritus! :) Ja tällä huikealla pistemäärällä irtosi myös parhaan alokasluokan kelpien palkinto, koska muita kelpieosallistujia ei alokasluokassa ollut :D Hyvä Maria ja Huti! <3

Paras alokasluokan kelpie :)

Toinen AVO1 Pieksämäellä

Tuntuu siltä, että ollaan Vipan kanssa junnattu treeneissä ihan sikapitkään paikoillaan. Edellisestä Avo-luokan kokeesta on aikaa jo monta kuukautta ja silti tuntui, että ei vieläkään olla valmiita menemään uudestaan kokeeseen. Mentiin silti :)

Siispä lähdettiin Pieksämäelle. Tuomarina Marjo Halmiala. Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen kehään.

Paikkis (9): Otin Vipan ihan liian myöhään autosta enkä ehtinyt valmistautua kunnolla. Vipa olikin ihan tosi levoton aluksi. Kitisi vähän ja tassutteli jätössä. Rauhoittui kuitenkin pian ja istui nätisti loppuajan.

Liikkeestä seisominen (8): Tää oli tosi huono. Vipa oli liikkunut ihan reilusti jätössä. Lopulta pysyi kuitenkin, kun kerran pysähtyi.

Luoksetulo (10): Tää oli aika hyvä. Tuli ripeästi loppuun saakka ja ilmeisesti paikka ja sivulletulo oli myös ok.

Ruutu (10): Rikoin Vipan ruudun ihan atomeiksi koetta edeltävällä viikolla, ja olin ihan varma, että tästä tulee nolla kokeessa. Vaan tulikin nolla, jossa ykkönen edessä :)

Kierto (10): Mun mielestä Vipa jäi vähän kauas ja vinoon mun eteen, mutta tuomarille vinous ei ehkä kunnolla näkynyt :) Muuten ihan ok liike.

Istuminen (0): Ei istunut :((

------

Nouto (8): Tuomarin mukaan Vipa vähän saalisti kapulaa. Ja tässä tuli vähän ääntäkin eteentulossa ja luovutuksessa.

Kaukot (9): Avon kaukot on Vipalle nyt tosi vaikeat. Olen kouluttanut sitä niin, että huonoista/vääristä vaihdoista ei saa palkkaa. Ja nyt kun samat vaihdot tehdään kaksi kertaa, niin Vipa selvästi tulee epävarmaksi. Treeneissäkään ei yleensä onnistu kokonainen liike, joten Vipa teki kuitenkin tässä ihan parhaansa. Mielentila oli selvästi tosi huono, mikä näkyi pienenä kitinänä.  Teki kuitenkin teknisesti suht hyvät vaihdot. Piste lähti äänestä.

Hyppy (10): Tässä ei mitää ihmeellistä.

Seuruu (9): Seuruun kanssa ollaan tuskailtu ja tapeltu kesästä asti. Ja välillä tuntui siltä, että siitä ei tule yhtään mitään. Pari viikkoa ennen koetta Vipa kuitenkin selvästi hiffasi jotain. Se alkoi tarjoamaan itse paikkaa taaemmaksi, jos ei tullut palkkaa ja lopulta se alkoi pysymään siellä ihan alusta loppuun.

Kokeessa seuruu tuntui todella hyvältä! Paikka oli hyvä, se oli suora, keskittynyt ja teki hyvät käännökset. Alussa (?) tuli kuitenkin vähän ääntä ja peruutuksessa myös. Siitä lähti piste.

Kokonaisvaikutus (8): Ääni :/

Yhteensä 273 pistettä eli AVO1 ja kolmas sija.

Vipa on kyllä kehittynyt aika paljonkin tuon edellisen kokeen jälkeen, mutta samat liikkeet on edelleen niitä heikoimpia lenkkejä. Jäävät ei edelleenkään meinaa onnistua ja noudon kanssa on aika paljon vaikeuksia. Ja myös kaukot. Lisäksi meille on uudeksi ongelmaksi tullut ääni :D

Tuo ääniongelma on varmaan eniten vaan sitä, että mä oon ite niin hätäinen tyyppi, että treeneissä aloitan helposti tekemään liikkeitä ihan liian nopeasti. Usein on varmaan vielä joku nakki kädessä, jonka Vipa saa ja sitten heti mennään. Eli ei tule juurikaan treenattua sitä, että joskus pitäisi ihan vaan odottaa sivulla tekemättä mitään. Ja tätä Vipa ihan ehdottomasti tarvitsisi.

Lisäksi olen huomannut, että kun treenimäärää ja säännöllisyyttä on kasvatettu, niin viretila treeni treeniltä nousee korkeammaksi. Tähän asti Vipa on ollut luonnostaan aika mukavan matalassa vireessä, mutta silti ollut erittäin aktiivinen ja motivotunut tekemään hommia. Mutta nyt tämä on selvästi muuttumassa ja aletaan liikkua sen hyvän vireen ja ylivireen välimaastossa.

Vuosi 2017

Vuosi 2017 on ollut jotenkin nihkeä koiraharrastuksen osalta. Tämän vuoden aikana olen koittanut downsiftata tätä harrastusta niin paljon kuin mahdollista. Huti on jäänyt pelkästään pk-koiraksi ja Vipan lajivalikoimaan kuuluu nykyään vain toko. Lisäksi olen karsinut kaikki mahdolliset yhteistreenit pois. Mulla ei vaan kertakaikkisesti aika eikä energia treenata kahta koiraa useampaan lajiin. Eikä oikein yhteenkään...

Hutin vuosi 2017
EK-kokeet
Ekasta EK-kokeesta saatiin vielä hyvä ykköstulos aika vähäisellä treenimäärällä, mutta avoimessa luokassa treenaamattomuus tuli jo vähän vastaan ja saatiin vain kakkostulos. Ja kolmosluokassa sitten loppukaudesta enempikään treeni ei auttanut kun haun ongelmat alkoi levitä käsiin ehkä liian monen kokeen takia (?). Koko kauden aikana käytiin 4 x ek-kokeessa ja 2 x hakukokeessa. Loppukaudesta Huti jätti kahdessa viimeisessä kokeessa yhden maalimiehen ilmaisematta, vaikka ihan selvästi löysi ne...

Hakukokeet
Hakukokeissa käytiin siis yhteensä kaksi kertaa. Eka koe oli syyskuussa piirinmestaruuskoe, jossa Huti teki hyvän maaston ja voitti piirinmestaruuden. Tässä vaiheessa Homma tuntui vielä pelittävän varsin hyvin. Huti tuntui hyvältä ohjata radalla ja ilmaisutkin oli ihan kelvolliset. Tämän jälkeen käytiin muutama ek-koe ja niissä alkoi jossain vaiheessa tulla ongelmia kunnes Hämeenkyrön kokeessa lokakuussa Huti ei ilmaissut etukulman maalimiestä. Ei vaikka lähetin sen sinne sata kertaa. Tämän jälkeen käytiin vielä yksi koe Lahdessa marraskuussa ja siellä toistui täsmälleen sama homma. Keskeytettiin koe, kun mahdollisuutta mihinkään tulokseen ei hakuradan jälkeen ollut.

Jälkikoe
Kun ek-kokeiden takia oltiin opeteltu vähän jäljestystä, niin menin ilmoittamaan Hutin myös yhteen jälkikokeeseen. Harmillisesti eksyttin jäljeltä jo melko alkuvaiheessa eikä ehditty palauttaa niitä kolmeakaan keppiä, mitkä löydettiin, ajan puitteissa. Myös jana oli sellaista sompailua, että ihme, että päästiin edes jäljelle. Tämän jälkeen oli sellainen olo, että ei kyllä enää ikinä mennä jälkikokeeseen. Mutta loppuvuiden ek-kokeissa Huti alkoi esittää sen verran hyvää jäljestystä, että ehkä me vielä koitetaan uudestaan....?

Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Varmaan jotain koitetaan tehdä. En tiedä vielä mitä. Meillä olisi periaatteessa kaksikin hakuryhmää nyt, joten mahis olisi treenata joko toisella koiralla paljon tai molemmilla 1 krt/viikko. Just nyt tuntuu siltä, ettei huvita koko haku kummallakaan koiralla. Mutta eiköhän se mieli siitä muutu kun kevät koittaa ja treenit alkaa. tehdään niitä päätöksiä sitten fiiliksen mukaan. Kokeeseen haluan kyllä varmasti mennä. Ehkä koitetaan sitä jälkeä ensin, jos se tuntuu riittävän hyvältä. EK:llekin haluaisin antaa vielä mahdollisuuden, jos se haun kannalta tuntuu vielä järkevältä. Kiva olisi rotumestiksiinkin mennä, kun sellaiset vihdoinkin saadaan taas järjestymään. Meidän laji tulee todennäköisesti olemaan sitten se ek, jos ylipäätään ollaan menossa. Harkitsen toki piirinmestiksiäkin, jos ja kun sellaiset sopivana ajankohtana järjestyvät. SM-kisat unohdetaan jo ihan kokonaan...

Vipan vuosi 2017
Vipan kanssa osallistuttiin ekaan tokokokeeseen maaliskuussa Pieksämäellä. Koe meni varsin hyvin. Saatiin 190 pistettä eli hyvä ykkönen ekasta kokeesta, vaikka aika keskeneräiseltä Vipa vielä silloin tuntui koetta ajatellen.

Vähän haaveilin SM-kisoistakin, mutta vaarana oli, että Vipa aloittaisi juoksun ja niinhän siinä kävikin. Ei kyllä saatu mitään joukkuettakaan lopulta kasaan, joten ehkä sitten parempi niin. Juoksujen myötä jätettiin aloluokka yhteen kokeeseen ja ruvettiin valmistautumaan avoimeen luokkaan.

Avo-koe käytiin Laukaassa syyskuussa kun Lauka järjesti piirinmestikset. Vipa nollasi kaksi liikettä, mutta sai kuin saikin vielä ykköstuloksen :) Voitettiin myös piirinmestaruusjoukkuekultaa :)
Vaikka saatiin kokeessa liikkeistä hyviä arvosanoja, niin tajusin silloin, että meidän toko on silti aika huonolla mallilla. Vipa oli koekehässä tosi huonossa mielentilassa ja monet liikkeetkin ovat vielä aika huteralla pohjalla. Siispä ei ollut mitään kiirettä ruveta selaamaan koekalenteria tuon jälkeen. Vähän kuitenkin harkitsin, että oltais osallistuttu rotumestistokoon, mutta kun selvisi, että se pidetään Vantaalla sunnuntaina iltakokeena(!!!!), niin unohdin koko jutun. Sieltä olisikin ollut kiva ajaa kotiin keskellä yötä ja mennä aamulla töihin... Lisäksi koe oli rajoitettu 25 koiralle, joten ei me oltais enää mahduttu mukaankaan....

Siispä vuoden saldoksi jäi kaksi tokokoetta.

Hakuakin Vipan kanssa tehtiin vähän säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Vipan kanssa käydään varmasti tokon avo-luokassa niin monta koetta, kun vain pystytään. Se on ihan mukava luokka, joten haetaan sitä koekokemusta ja missä-mennään-arviointia sieltä ja katsotaan sitä voittajaluokkaa vasta sitten.

Vipan kanssa mulla ei ole oikeastaan mitään suurempaa hinkua lähteä SM-, RM, tai Piir-m-kisoihin. Mennään sitten, jos niistä joku sattuu sopivasti meidän koekalenteriin osumaan, mutta en lähde nyt jemmaamaan avo-tulosta sm-joukkuetta varten tai kiirehtimään voittajaluokaan menoa siksi, että olisi joku kisa. Edetään just siinä tahdissa mitä pystyn treenaamaan, eli hitaasti mutta varmasti :)

Hutin lapset
Jos treenaaminen ja kokeet tuntui tuskaiselta, niin yksi aivan superjuttu sattui vuonna 2017, nimittäin Hildelle ja Hutille syntyi kahdeksan aivan ihanaa pentua Maiskis-kennelnimelle. Näitä hurmaavia lapsukaisia mulla on ollut ilo saada tavata muutamia kertoja vuoden aikana <3 Pennuilla tuntuu olevan kaikilla ihan mahtavat kodit ja niiden kanssa touhutaan kaikenlaisia juttuja :)

Hutin ekat pennutkin saavuttivat jo kahden vuoden iän, joten ihan pentuja ne ei enää ole :)