Vuosi 2018

Blogin mukaan me ei olla tänä vuonna tehty toukokuun jälkeen yhtään mitään, mutta ollaan me oikeasti treenattu ja käyty kokeissakin. Mulla vaan ei ole ollut nyt aikaa kirjoitella koeraportteja, mikä on vähän harmillista, koska ne ovat hyödyllisiä :) Uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni, että ensi vuonna teen kaikista kokeista blogitekstin.

Uudenvuoden treenit :) 

HUTIN VUOSI 2018

PK

Hutin kanssa osallistuttiin toukokuussa Uuraisilla jälkikokeeseen ja saatiin sieltä JK1 ykköstuloksella, vaikka yksi keppi jäikin metsään. 

Ilmoitin Hutin myös rotumestiksiin EK-kokeeseen, mutta se koe päättyi meidän osalta varsin surullisesti. Aamulla ennen varsinaista koetta oli kenttään tutustuminen. Huti ei tuntunut siinä kovin hyvältä. Vauhtiliikkeissä meni vähän käsijarru pohjassa ja pahinta oli se, että hyppy ei oikein kulkenut. Otin hypyn kahteen kertaan paluuhyppynä ilman kapulaa kovalla hetsauksella ja ekalla kerralla Huti muistaakseni kolautti vähän esteeseenkin. Pienellä kolautuksella ei tokikaan ole mitään merkitystä sinänsä, mutta hyppääminen tuntui jotenkin poikkeuksellisen vaivalloselta. Aloin jännittä meidän suoritusta ihan hirveästi, kun pelkäsin, että Huti ei selviä esteestä. Eikä selvinnytkään :( Se hyppäsi kapulan suuntaan ihan hirveän näköisen hypyn ja näytti siltä, että alastulo teki kipeää. Huti käveli kapulalle surkean näköisenä ja jäi katsomaan minua. Kun pyysin sen tulemaan luokse, se meni esteen taakse seisomaan ja jäi sinne surkeana heiluttamaan häntää. Mulla oli tässä vaiheessa jo ihan kauhean paha mieli, mutta en osannut tehdä muuta kuin jatkaa kokeen loppuun. Saatiin tottiksesta 66 pistettä ja keskeytettiin koe siihen. Samalla keskeytettiin myös Hutin koko pk-ura.

Mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, että metrisen esteen hyppääminen ei ole Hutille enää kovin mieluista hommaa. Aina se on hypännyt silti, mutta se samanlainen into ja palo siihen on kadonnut jonnekin. Kun tiedän, että sillä on etujalassa rasitusvamma, niin olen tietysti usein miettinyt, että onkohan se jalka kipeä. Huti ei ole sitä jalkaa oikeastaan koskaan ontunut tai muutenkaan oireillut, joten olin päättänyt, että treenataan ja kisataan niin kauan kun Huti näyttää jotain selviä merkkejä siitä, ettei pysty tai halua enää tehdä. 

Jossain vaiheessa Hutille tulikin ongelmia sen metrisen kanssa. Välillä se ei pystynyt ponnistamaan niin korkealle, että olisi päässyt puhtaasti yli. Tämä oli ihan tosi omituista, koska metrin este on aina ollut Hutille helppo. Nämä ponnistusongelmat hävisivät kuitenkin poikkeuksetta heti, kun käytiin hierojalla. Siispä jatkettiin vielä kisaamista, kun lihashuolto kerran auttoi. En siis pitänyt tätä vielä merkkinä siitä, että olisi aika lopettaa.

Sen sijaan sen rotumestis kokeen estesuoritukset oli mun mielestä sellainen merkki, että nyt on aika lopettaa. Vaikka Huti oli vielä kaksi viikkoa aiemmin hypännyt puhtaat hypyt jälkikokeessa ja se oli käynyt hierojalla ennen koetta, niin nyt se näytti todella siltä, että sitä sattuu. Toki on mahdollista, että se oli vaan jumissa pitkästä automatkasta tai jotain muuta, mikä vaikutti siihen juuri sinä päivänä. Ehkä se jalka ei oikeasti olekaan kipeä, kuvittelen vaan, että epäonnistunut koe johtui siitä, että koira on kipeä.

En ole tuon kokeen jälkeen kertaakaan testannut hyppyä, että menisikö se siitä kuitenkin vielä yli. En halua. En halua ottaa sitä riskiä, että enää ikinä näkisin Hutia sen näköisenä, kuin siellä kokeessa.

Sain tietää rasitusvammasta sattumalta, kun Huti kuvattiin vuonna 2015. Ajattelin tuolloin, että kaikki harrastukset pitää lopettaa. Vaikka nyt, vuonna 2018 harmittaakin, että ei voida enää koskaan osallistua pk-kokeisiin ja valioarvot jäivät sitten kuitenkin vain haaveeksi, niin toisaalta olen vain onnellinen siitä, että ollaan voitu kisata vielä näinkin paljon. Huti on tuon jälkeen vielä aloittanut kisaamisen kahdessa uudessa pk-lajissa saaden koulutustunnukset EK3 ja JK2. Kaikkiin niihin kokeisiin, joihin päästiin vielä osallistumaan, liitty paljon ihania muistoja ja fiiliksiä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut omakseni tuon upean koiran, jonka kanssa on ollut ihan mielettömän hienoa tutustua tähän upeaan harrastukseen ja kulkea tätä matkaa. Hutin kanssa ollaan koettu yhdessä niin paljon hienoja hetkiä, että tuntuu ihan tyhmältä harmitella jotain puuttumman jääneitä titteleitä. 

Vaikka pk-ura päättyikin jalan takia, niin jalka ei oireile mitenkään normaalissa elämässä, vaan Huti saa juosta ja riehua kuten ennenkin ja on muuten täysin terve kahdeksan vuotias :) 

Tässä se menohyppy kokeessa. Mun maallikon näkemys sanoo,
että Huti yrittää hypätä noin takapainoisesti, jotta
alastulo olisi etupäälle mahdollisimman painoton.
Kuva: Pauliina Havo

RALLY-TOKO 

Huti on vähän sattuman kautta aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksenkin. Huti osallistui Marian kanssa elämänsä ensimmäiseen rally-tokokokeeseen rotumestiksissä. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämän jälkeen rohkenin itsekin sitä ohjaamaan ja ehdittiin vuoden aikana saada kasaan koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Osallistuttiin jopa SM-kisoihin Sbcak:n joukkueessa alokasluokkalaisina. Tehtiinkin siellä muuten ihan mallikelpoinen suoritus, mutta peruutustehtävässä olin ottanut tuomarin mukaan liian lyhyen askeleen, josta saatiin - 10 ja se siitä kisasta sitten :/

Rally-toko on osoittautunut varsin hyväksi eläkeläislajiksi Hutille ja viiden kokeen jälkeen omakin ahdistus lajia kohtaan on jo vähän hälventynyt, kun olen alkanut vähän ymmärtää lajin logiikkaa.

#RTSM18

Vuoden viimeinen rallykoe Salossa.
Täydet 100 p ja RTK2 :) 

NÄYTTELYT

Jossain omituisessa mielenhäiriössä keksin ilmoittaa myös Hutin erkkariin, kun ajattelin, että voisin ihan kannatuksen vuoksi käydä juuri sieltä yrittämässä Vipalle sitä H:ta. Ei ehkä mikään maailman viisain idea. Huti nyt vaan sattuu olemaan aika paljon ylikorkea kelpieuros ja jos sen vie erikoisnäyttelyyn rotua tuntevalle tuomarille, niin kyllähän hän sen huomaa :D Tuomarin ensimmäinen kommentti oli, että "oh, its BIG!". Huti sai H:n. 

MITÄS ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

No opetellaan tietenkin oikean puolen seuramista! XD Tavoitteena on vähintäänkin koulutustunnus voittajaluokasta ja ainakin starttaaminen mestarissa.

VIPAN VUOSI 2018

PK-HAKU

Vipa on päässyt tänä vuonna treenaamaan paljon enemmän hakua, kun Hutin hakutreenit loppuivat kesäkuussa. Vipa osaa jo melkein tulla keskilinjalle nätisti ja olla sekoamatta tuomarista kesken kättelyn (paitsi, jos tuomari on Ellu, niin ei ehkä onnistu vielä XD). Vipa osaa myös lähteä pistolle ilman apuja ja riippuen vähän siitä miten kiire neidillä on tai mikä on tuulen suunta tai tähtien asento, niin saattaa jopa löytää maalimihen sieltä metsästä. Opetin sille myös auttavasti jonkinlaisen hätäisen haukkuilmaisun ja yritin siirtää sitä jo metsäänkin, mutta lopulta jouduin luopumaan siitä ajatksesta, koska Vipan mielestä maalimiehen kaivaminen oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin pelkkä haukkuminen :/

TOKO

Tokossa ollaan vuoden aikana käyty kolme kertaa AVO-luokan kokeessa ja saatiin koulutustunnus TK2. Joulukuussa käytiin testaamaassa myös voittajaluokkaa, mutta se oli ehkä vielä vähän aikaista, vaikkakin erittäin hyödyllistä. Hoksasin kokeesssvmuutamia sellaisia juttuja, joita en treeneissä ole tajunnut ollenkaan.

Vipan kanssa tämä tokomatka on tuntunut jotenkin yllättävän vaikelta ja ristiriitaiselta. Toisaalta sen kanssa on ihan huikean hienoa treenata ja tehdä asioita ja on ihan mahtavaa millaisella asenteella se tekee juttuja. Toisaalta taas tuntuu, että edistytään jotenkin ihan tuskallisen hitaasti kaikissa asioissa. Vipan mahtava puoli on se, että sen kanssa pystyy treenaamaan tosi paljon. Se jaksaa loputtomasti toistaa samaa juttua uudestaan ja uudestaan ja ihan joka päivä. Ja tuntuu, että nopeampi edistyminen vaatisikin treenaamista useammin, mutta siihen en ole nyt itse pystynyt. Varsinkin nyt talvella tilanne tuntuu ihan mahdottomalta, kun ulkona on liukasta eikä missään ole valaistua kenttää, jossa koiraa saisi treenata. Halleihin on ihan mahdotonta päästä, kun vapaakorttilaisille ne vapautuvat vasta kello 22.00 jälkeen. Olen yrittänyt käydä hallissa treenaamassa niin paljon kuin mahdollista, mutta 2 treeniä viikossa ei oikein riitä :/

NÄYTTELYT

Vipa osallistui elämänsä ensimmäiseen ja toivottavasti myös viimeiseen näyttelyyn. Vipa sai erkkarssa ruotsalaiselta tuomarilta ERI:n, joten sen puolesta ei onneksi tarvitse enää uudestaan mennä. Lisäksi oltiin Vipan kanssa näyttelytuomareiden koearvostelussa esimerkkikoirakkona ja viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että näyttelykehät ei vaan oo meidän juttu. Ei vaikka koirani olisivat miten kauniita ja upeita, niin on ihan kaikkien osapuolten kiusaamista mennä sinne harjoittelemaan paikalla seisomista. Koska minä en ikinä jaksa moista asiaa treenata vapaasta tahdostani, niin pliis ihmiset, älkää enää ikinä sanoko mulle, että mun koirista vois tulla muotovalioita, kun veisin niitä vähän näyttelyyn!  XD

MITÄ ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

PK-HAKU

Jos ei muuta, niin käydään ainakin BH-koe. Salaisena haaveena olisi myös korkata syksyllä hakukoe, mutta se vaatisi multa vähän erilaista asennetta meidän haku- ja tottistreeneihin. 

TOKO

Tokossa tavoitteena on ennen kaikkea saada varmuutta lisää muutamiin liikkeisiin, niin että ei tarvitse mennä kokeisiin toivoen, että ne onnistuvat. Haetaan kisakokemusta keräämällä koulari Voittajaluokasta. Toivottavasti päästään starttaamaan myös EVL:ssa :) 

LUONNETESTI

Yritetään saada paikka myös luonnetestiin :) 

Vuosi 2017

Vuosi 2017 on ollut jotenkin nihkeä koiraharrastuksen osalta. Tämän vuoden aikana olen koittanut downsiftata tätä harrastusta niin paljon kuin mahdollista. Huti on jäänyt pelkästään pk-koiraksi ja Vipan lajivalikoimaan kuuluu nykyään vain toko. Lisäksi olen karsinut kaikki mahdolliset yhteistreenit pois. Mulla ei vaan kertakaikkisesti aika eikä energia treenata kahta koiraa useampaan lajiin. Eikä oikein yhteenkään...

Hutin vuosi 2017
EK-kokeet
Ekasta EK-kokeesta saatiin vielä hyvä ykköstulos aika vähäisellä treenimäärällä, mutta avoimessa luokassa treenaamattomuus tuli jo vähän vastaan ja saatiin vain kakkostulos. Ja kolmosluokassa sitten loppukaudesta enempikään treeni ei auttanut kun haun ongelmat alkoi levitä käsiin ehkä liian monen kokeen takia (?). Koko kauden aikana käytiin 4 x ek-kokeessa ja 2 x hakukokeessa. Loppukaudesta Huti jätti kahdessa viimeisessä kokeessa yhden maalimiehen ilmaisematta, vaikka ihan selvästi löysi ne...

Hakukokeet
Hakukokeissa käytiin siis yhteensä kaksi kertaa. Eka koe oli syyskuussa piirinmestaruuskoe, jossa Huti teki hyvän maaston ja voitti piirinmestaruuden. Tässä vaiheessa Homma tuntui vielä pelittävän varsin hyvin. Huti tuntui hyvältä ohjata radalla ja ilmaisutkin oli ihan kelvolliset. Tämän jälkeen käytiin muutama ek-koe ja niissä alkoi jossain vaiheessa tulla ongelmia kunnes Hämeenkyrön kokeessa lokakuussa Huti ei ilmaissut etukulman maalimiestä. Ei vaikka lähetin sen sinne sata kertaa. Tämän jälkeen käytiin vielä yksi koe Lahdessa marraskuussa ja siellä toistui täsmälleen sama homma. Keskeytettiin koe, kun mahdollisuutta mihinkään tulokseen ei hakuradan jälkeen ollut.

Jälkikoe
Kun ek-kokeiden takia oltiin opeteltu vähän jäljestystä, niin menin ilmoittamaan Hutin myös yhteen jälkikokeeseen. Harmillisesti eksyttin jäljeltä jo melko alkuvaiheessa eikä ehditty palauttaa niitä kolmeakaan keppiä, mitkä löydettiin, ajan puitteissa. Myös jana oli sellaista sompailua, että ihme, että päästiin edes jäljelle. Tämän jälkeen oli sellainen olo, että ei kyllä enää ikinä mennä jälkikokeeseen. Mutta loppuvuiden ek-kokeissa Huti alkoi esittää sen verran hyvää jäljestystä, että ehkä me vielä koitetaan uudestaan....?

Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Varmaan jotain koitetaan tehdä. En tiedä vielä mitä. Meillä olisi periaatteessa kaksikin hakuryhmää nyt, joten mahis olisi treenata joko toisella koiralla paljon tai molemmilla 1 krt/viikko. Just nyt tuntuu siltä, ettei huvita koko haku kummallakaan koiralla. Mutta eiköhän se mieli siitä muutu kun kevät koittaa ja treenit alkaa. tehdään niitä päätöksiä sitten fiiliksen mukaan. Kokeeseen haluan kyllä varmasti mennä. Ehkä koitetaan sitä jälkeä ensin, jos se tuntuu riittävän hyvältä. EK:llekin haluaisin antaa vielä mahdollisuuden, jos se haun kannalta tuntuu vielä järkevältä. Kiva olisi rotumestiksiinkin mennä, kun sellaiset vihdoinkin saadaan taas järjestymään. Meidän laji tulee todennäköisesti olemaan sitten se ek, jos ylipäätään ollaan menossa. Harkitsen toki piirinmestiksiäkin, jos ja kun sellaiset sopivana ajankohtana järjestyvät. SM-kisat unohdetaan jo ihan kokonaan...

Vipan vuosi 2017
Vipan kanssa osallistuttiin ekaan tokokokeeseen maaliskuussa Pieksämäellä. Koe meni varsin hyvin. Saatiin 190 pistettä eli hyvä ykkönen ekasta kokeesta, vaikka aika keskeneräiseltä Vipa vielä silloin tuntui koetta ajatellen.

Vähän haaveilin SM-kisoistakin, mutta vaarana oli, että Vipa aloittaisi juoksun ja niinhän siinä kävikin. Ei kyllä saatu mitään joukkuettakaan lopulta kasaan, joten ehkä sitten parempi niin. Juoksujen myötä jätettiin aloluokka yhteen kokeeseen ja ruvettiin valmistautumaan avoimeen luokkaan.

Avo-koe käytiin Laukaassa syyskuussa kun Lauka järjesti piirinmestikset. Vipa nollasi kaksi liikettä, mutta sai kuin saikin vielä ykköstuloksen :) Voitettiin myös piirinmestaruusjoukkuekultaa :)
Vaikka saatiin kokeessa liikkeistä hyviä arvosanoja, niin tajusin silloin, että meidän toko on silti aika huonolla mallilla. Vipa oli koekehässä tosi huonossa mielentilassa ja monet liikkeetkin ovat vielä aika huteralla pohjalla. Siispä ei ollut mitään kiirettä ruveta selaamaan koekalenteria tuon jälkeen. Vähän kuitenkin harkitsin, että oltais osallistuttu rotumestistokoon, mutta kun selvisi, että se pidetään Vantaalla sunnuntaina iltakokeena(!!!!), niin unohdin koko jutun. Sieltä olisikin ollut kiva ajaa kotiin keskellä yötä ja mennä aamulla töihin... Lisäksi koe oli rajoitettu 25 koiralle, joten ei me oltais enää mahduttu mukaankaan....

Siispä vuoden saldoksi jäi kaksi tokokoetta.

Hakuakin Vipan kanssa tehtiin vähän säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Vipan kanssa käydään varmasti tokon avo-luokassa niin monta koetta, kun vain pystytään. Se on ihan mukava luokka, joten haetaan sitä koekokemusta ja missä-mennään-arviointia sieltä ja katsotaan sitä voittajaluokkaa vasta sitten.

Vipan kanssa mulla ei ole oikeastaan mitään suurempaa hinkua lähteä SM-, RM, tai Piir-m-kisoihin. Mennään sitten, jos niistä joku sattuu sopivasti meidän koekalenteriin osumaan, mutta en lähde nyt jemmaamaan avo-tulosta sm-joukkuetta varten tai kiirehtimään voittajaluokaan menoa siksi, että olisi joku kisa. Edetään just siinä tahdissa mitä pystyn treenaamaan, eli hitaasti mutta varmasti :)

Hutin lapset
Jos treenaaminen ja kokeet tuntui tuskaiselta, niin yksi aivan superjuttu sattui vuonna 2017, nimittäin Hildelle ja Hutille syntyi kahdeksan aivan ihanaa pentua Maiskis-kennelnimelle. Näitä hurmaavia lapsukaisia mulla on ollut ilo saada tavata muutamia kertoja vuoden aikana <3 Pennuilla tuntuu olevan kaikilla ihan mahtavat kodit ja niiden kanssa touhutaan kaikenlaisia juttuja :)

Hutin ekat pennutkin saavuttivat jo kahden vuoden iän, joten ihan pentuja ne ei enää ole :)

Tavoitepostaus 2016

Meillä on ollut Hutin kanssa kisatulosten valossa niin surkea vuosi, että en haluaisi tätä koko postausta edes kirjoittaa. Me ei olla saatu koko vuoden aikana yhtäkään ykköstulosta hausta ja tokosta saatiin yksi ykkönen heti tammikuussa ja sitten alkoikin taas sellainen alamäki että ihan itkettää!

No mutta, aina ei voi onnistua :'D

Tälläisiä mietteitä mulla oli eri lajeista aika tarkalleen vuosi sitten...

Haku & toko
Haussa ja tokossa molemmissa yritän päästä osallistumaan sekä SM-, rm- että pm-kisoihin. Tärkeimmät tavoitteet tälle vuodelle on tehdä molemmissa SM-kisoissa hyvät ja ehjät Hutin tasoiset suoritukset ja sen myötä toivottavasti myös ykköstulokset.

Viime vuonna oltiin sekä tokon rm- että haun pm-kisassa toisia, ihan hyvillä ykkösillä. Se ei niinkään harmittanut, että jäätiin toiseksi, vaan se että Huti ei tehnyt kummassakaan kisassa niin hyvää suoritusta kuin mihin se pystyisi. Siispä tavoitteena on tänä vuonna treenata kunnolla ja oppia valmistautumaan kokeeseen paremmin ja saada koira näyttämään siellä parhaan puolensa. Sen onnistuessa tulee varmasti ne ykköstuloksetkin.

Ja miten sitten kävikään...

Haussa osallistuttiin sekä rm-, SM-, että pm-kisoihin. Rm-kisoista olisi ollut mestaruutta tyrkyllä kun oltiin kerran ainoat osallistujat. Tehtiin hyvä tottis ja kelvollinen esineruutukin, joten lopun piti olla ihan helppo homma. Vaan mitä kävikään..? Huti hukkasi ekaa kertaa ikinä liivinsä johonkin risuun ja mulla ei ollut niitä varaliivejä matkassa. Ei ehditty ensimmäistäkään maalimiestä nostaa kun tuomari joutui keskeyttämään meidän suorituksen. Se siitä mestaruudesta sitten :/

Ilmoittautuminen

Lähetys vasemmalle

Lähetys oikealle

Ja vasemmalle.... Heeetkinen...!?

Sitten oli SM-kisat. Edelleen hyvä tottis ja vähän surkea, mutta vielä ykköstuloksen mahdollistava esineruutu ja sitten surkea epäonnistuminen maastossa :( Keskimmäinen maalimies jäi nostamatta, joten ei tulosta. Huti kyllä toimi sinänsä ihan hyvin, mutta niin vain jäi ukko metsään. Tosin niin jäi monelta muultakin koirakolta, joten pisteiden perusteella oltiin periaatteessa neljänsiä. Mutta ei se paljoa lohduttanut kun ei tullut edes tulosta.

Seuraaminen on vakava asia

Hyppy

Arvostelua kuuntelemassa

 
Kaksi viikkoa SM-kisan jälkeen olikin jo piirinmestaruuskisat. Tehtiin ihan hyvä esineruutu jonka jälkeen oli maasto. Koe oli meidän oman seuran järjestämä ja hakualue meille ennestään tuttu ja periaatteessa ihan helppo. Mutta niin vain Hutilta jäi TAAS keskimmäinen ukko metsään --> ei tulosta.

Tässä vaiheessa viimeistään aloin jo vähän ihmetellä, että mitä meidän haulle on tapahtunut!? Onhan meillä toki ollut siinä aina yhtä sun toista ongelmaa, mutta maalimiesten löytäminen on ollut aina Hutin vahvuus ja asia johon olen luottanut. Ja nyt se olikin rikki. Sinnikkäästi yritin silti vielä käydä muutamassa kokeessa ja aina sama juttu. Kausi huipentui vielä mahtavaan epäonnistumiseen Jämsässä lokakuussa. Siellä Huti löysi sentään kaikki maalimiehet, mutta meidän suoritus edelleen hylättiin koska ilmaisut hajosivat tuhanneksi atomiksi ja saatiin tuomioksi valeilmaisu!!! O_O Kyllä, valeilmaisu! Ja kyllä, Huti on haukkuva koira! Haukkui kyllä ihan oikeaa piiloa, mutta tuli sieltä vastaan ja en edes muista mitä kaikkea. Se oli ihan kauheaa :( Että sellainen mukava hakuvuosi...

Toko ei ole sujunut varsinaisesti yhtään paremmin. Osallistuttiin ainoastaan SM-kisoihin. Piirinmestikset ja rotumestikset meni meiltä ohi tänä vuonna. En nyt muista enää edes syytä, mutta jäätiin varmaan pois vaan siksi, että tiesin, että homma ei nyt toimi.

Osallistuttiin myös yhteensä kolmeen valintakokeeseen, joista eka meni yllättävän hyvin, toka todella huonosti ja kolmas vielä huonommin. Ei ollut oikein intoa lähteä edes SMiin kun meidän toko vaikutti täysin epätoivoiselta. Yllättäin sain sitä korjattua sen verran, että Huti oli SM-kisassa todella kivan tuntuinen, nollattiin kuitenkin ainakin tunnari ja vedettiin varmaan vitoseksi luoksetulo ja ohjattu ja kaukotkin, joten saatiin ehkä kolmostulos tai ei tulosta lainkaan. Tokon osalta tajusin sentään olla menemättä kokeisiin enempää kun homma ei vaan toimi.

Seinäjoen valintakoe

Seinäjoen valintakoe

Agility
Agilityssä ollaan niin alussa, että mitään arvokisoja ei tavitse ajatella vielä pitkään aikaan eikä edes valioitumista. Mutta jos noustaisi kolmosluokkaan...? :D

Kisattiin muutamat kisat kevään aikana, mutta ei ihan noustu vielä kolmosiin. Yksi nolla jäi vielä puuttumaan. Olisihan se varmaan tullut kyllä, mutta päätin lopettaa agilityn kokonaan, kun en tiedä kestääkö Hutin jalka sitä.

Palkinnot meidän viimeisistä agilitykisoista Kauhajoelta

Mitäs me yritetään 2016?

Haku
Yritetään treenata kevään aikana mahdollisimman paljon ja saada hakusuoritus kuntoon. Tavoitteena päästä osallistumaan ainakin SM-kisoihin ja jos aikatauluihin sopii, niin myös pm ja rm. Jos tuntuu siltä, että ongelmista ei päästä eroon, niin sitten ei kisatakaan vaan keskitytään treenaamiseen.

Toko
Tavoitteena saada uusi evl toimimaan kokonaisuutena niin, että on mahis saada kokeista ykkösiä. SM-kisoihin mennään, jos saadaan osallistumisoikeus ja tuntuu järkevältä lähteä.



Sittenhän minulla on kasvamassa myös tuo tulevaisuudentoivo :) Sille en vielä lähde asettamaan sen kummempia tavoitteita kuin että tehdään hyvät pohjatyöt hakuun, tokoon ja agilityyn :)

Uus vuosi ja uudet tavoitteet

Nyt on taas se aika vuodesta kun voi palata vuoden takaiseen postaukseen ja katsoa mitä viime vuonna piti saada aikaan ja miten hyvin siinä onnistuttiin. Ja sitten miettiä tulevaisuutta ja asettaa sopivia tavoitteta tälle vuodelle.


Tälläisiä juttuja kirjoittelin viime vuonna...

Haku
Tavoitteena KVA ja osallistuminen SM-kisaan (mikäli sellainen järjestetään...). Myöskin piirinmestiksiin pyritään osallistumaan ja jos aikatauluihin sopii, niin rotumestaruuteenkin voitais mennä.

KVA saavutettiin ja sen myötä päästiin osallistumaan myös SM-ksoihin, jotka järjestettiin Jokelassa. Ihan hyvä etten asettanut mitään tulostavoitetta SM-kisalle, sillä tällä kertaa ei saatu mitään tulosta. Pelkkää hyvää kokemusta XD

Piirinmestiksiin osallistuttiin ja tänäkin vuonna tultiin toiseksi. Rotumestaruuteen ei valitettavasti päästy, koska se oli juuri viikkoa ennen tokon SM-kisaa ja Hutilla oli tuolloin vielä tassussa se haava :(

Toko
Sama kuin haussa eli valionarvo ja osallistuminen SM-kisaan. Myöskin pm ja rm-kisojen osalta samat suunnitelmat. Katsotaan mitä ehditään :)

Tässä ihan sama homma kuin haussakin. Valionarvo saavutettiin ja SM-kisoihin osallistuttiin, mutta surkea kolmostulos sieltä. Tokossa taasen piirinmestikset jäi väliin, mutta rotumestaruuteen päästiin. Rotumestikset pidettiin Pieksämäellä marraskuussa ja siellä sijoituttiin toiseksi ihan hyvällä ykköstuloksella. Kelpieitä osallistui tänä vuonna ko. kisaan hurjat kolme kappaletta :)

Agility
Tässä lajissa yritän ryhdistäytyä sen verran, että kisataan ainakin parit kisat ja katsotaan millä mallilla me oikeasti ollaan.

Aluksi meinasin kirjoittaa, että tätä tavoitetta ei saavutettu lähellekkään, mutta itseasiassa saavutettiinhan me :) Tai en kylläkään minä, mutta Huti :D Melkein koko vuosi oltiin poissa agilitykentältä, mutta ihan vuoden luopussa Huti pääsikin Heidin ohjaamana uudestaan aksaamaan. Ja parit kisatkin tuli käytyä. Yksi luva on plakkarissa ja voidaan ehkä todeta, että Hutin aksataso on ihan hyvällä mallilla. Keppeihin on tullut hurjasti varmuutta lisää eikä keinukaan ole mikään ongelma (kuten olin kuvitellut). Huti menee jo ihan sujuvasti rataa, joten sen kanssa voi ihan hyvin nyt kisata.

 

Entäs sitten tänä vuonna?

Haku & toko
Haussa ja tokossa molemmissa yritän päästä osallistumaan sekä SM-, rm- että pm-kisoihin. Tärkeimmät tavoitteet tälle vuodelle on tehdä molemmissa SM-kisoissa hyvät ja ehjät Hutin tasoiset suoritukset ja sen myötä toivottavasti myös ykköstulokset.

Viime vuonna oltiin sekä rm- että pm-kisassa toisia, ihan hyvillä ykkösillä. Se ei niinkään harmittanut, että jäätiin toiseksi, vaan se että Huti ei tehnyt kummassakaan kisassa niin hyvää suoritusta kuin mihin se pystyisi. Siispä tavoitteena on tänä vuonna treenata kunnolla ja oppia valmistautumaan kokeeseen paremmin ja saada koira näyttämään siellä parhaan puolensa. Sen onnistuessa tulee varmasti ne ykköstuloksetkin.

Agility
Agilityssä ollaan niin alussa, että mitään arvokisoja ei tavitse ajatella vielä pitkään aikaan eikä edes valioitumista. Mutta jos noustaisi kolmosluokkaan...? :D

Ensi vuoden suunnitelmat

Vuosi vaihtuu ja suunnitelmat on suuret :D Huti on ikävästi sairastunut kennelyskään, joten kykitään kotosalla ja kuunnellaan pauketta. Mutta tässäpä onkin hyvää aikaa pohtia mitä ollaan tänä vuonna saatu aikaan ja tuumailla ensi vuoden tavoitteita.

Mitä tehtiin vuonna 2013?

Haku

Tänä vuonna ollaan korkattu haussa korkein luokka ja ehdittiin käydä kaksi kertaa kokeessa, joista molemmista saatiin ykköstulos. Viimeisin koe oli piirinmestaruuskoe jossa sijoituttiin toiseksi. Tavoitteena oli saada vielä kolmaskin tulos ja sen myötä osallistumisoikeus ensi vuoden SM-kisoihin, mutta se ei toteutunutkaan Hutin loukkaantumisen vuoksi :( Oltiin pitkään sairaslomalla ja paranneltiin kipeää selkää. Ihan varmaa ei ole, mikä Hutilla oli ja missä se oli itsensä loukannut, mutta oireet viittasivat jonkinlaiseen lievään lihasrevähdykseen (?). Siitä ollaan onneksi nyt jo toivuttu.

Toko

Tokossa tavoitteena oli osallistua sm-kisaan voittajaluokassa ja TVA-arvo loppuvuodesta. Käytiin kevään ja kesän aikana yhteensä kolmessa voittajaluokan kokeessa, joista viimeisin oli se SM-ja sieltä saatiin hyvä ykköstulos ja sen myötä TK3. Sijoituttiin luokassamme kolmanneksi ja meidän IKKJ:n joukkue oli sijalla 6! Onnistuttiin siis SM-kisassa aivan yli odotusten! :)

SM-kisan jälkeen piti alkaa treenata evl:aa varten ja käydä tarvittava määrä kokeita, jotta  Hutista tulisi vihdoinkin valio. Vaan eipä sitten päästykään lopulta kuin yhteen evl-kokeeseen, joista saatiin nippanappa ykkönen. Onneksi edes se :)

Näyttely
Koska valionarvoon vaaditaan myös se näyttelytulos, niin ilmoitinpa Hutin näyttelyynkin. Tavoitteena oli siis se H, mutta Hutipa saikin ERI:n, SA:n ja se oli ROP ja se sai SERTin ja CACIBin!! :D Joten tavoite ylittyi tässä lajissa :D
 
Agility
Agilityssä meillä ei ole ollut minkäänlaisia tavoitteita. Olen vain yrittänyt edes vähän treenailla ja mennä kisoihin sitten joskus... Käytiinkin keväällä yksi startti. Yksi startti siksi, että Huti ei tehnyt tuolloin vielä tarpeeksi hyvin kontaktiesteitä, joten ilmoitin sen vain hyppyradalle. Enempää ei sitten ehditty/jaksettukaan kisata vaikka Huti olisi kyllä jo ihan kisavalmis.

Tavoitteet vuodelle 2014:

Haku
Tavoitteena KVA ja osallistuminen SM-kisaan (mikäli sellainen järjestetään...). Myöskin piirinmestiksiin pyritään osallistumaan ja jos aikatauluihin sopii, niin rotumestaruuteenkin voitais mennä.

Toko
Sama kuin haussa eli valionarvo ja osallistuminen SM-kisaan. Myöskin pm ja rm-kisojen osalta samat suunnitelmat. Katsotaan mitä ehditään :)

Agility
Tässä lajissa yritän ryhdistäytyä sen verran, että kisataan ainakin parit kisat ja katsotaan millä mallilla me oikeasti ollaan.