Josko me kuitenkin vähän treenattais...?

Mulla on ollut oma treenimotivaatio vähän hukassa viime aikoina. Muutama viikko meni niin, että en treenannut yhtään mitään yhdenkään koiran kanssa, paitsi hakutreeneissä käytiin kerran viikossa. Mutta nyt on ollut pakko vähän ryhdistäytyä, koska oon ilmottanu Hutin hakukokeeseen parin viikon päähän.

Hutin haku ei vaikuta edelleenkään erityisen hyvältä. Ollaan painittu kaikenlaisten ihmeellisten ongelmien kanssa koko kevät ja ne eivät tunnu loppuvan ollenkaan. Muuttavat vain muotoaan. Mm. Ilmaisut on olleet alkukaudesta epävarmoja ja pistoille lähtemisessä on ilmennyt taas sitä tyhmää jumitusta. Viimeisimpänä erikoisuutena Huti on keksinyt valeilmaisut! :O Mahtavaa! Nyt ei oo ihan hirveen luottavainen olo sen kokeen suhteen... Eilen sitten tehtiin yksi täsmätreeni tähän valeilmaisuongelmaan liittyen, mutta Huti suoriutui siitä oikein hyvin eikä mennyt halpaan. Niinpä kehitin meille sitten ihan uuden ongelman tähän kokeen alle... Alkoi nimittäin ottaa vähän päähän Hutin surkea pistotyöskentely niin että rupesin taas vähän ohjaamaan sitä... No Huti oli sitten sitä mieltä, että ohjaa sinä sitten perkele! Sen jälkeen sainkin ohjata sitä piston joka kulmassa liikkumaan eteenpäin :O Että näin... Luulen, että Huti olisi parempi hakukoira, jos en treenaisi sitä ollenkaan, kun saan sen näköjään treeni treeniltä huonommaksi :D Vähän nyt kyllä jännittää että kuinkahan meidän käy siellä kokeessa...

Esineitä ollaan treenattu hyvin vähän, mutta ne muutamat treenit mitä ollaan tehty, on menneet ihan huikean hyvin! Hutilla on ihan sairaan hyvä asenne etsintään ja se on vihdoinkin oppinut liikkumaan tehokkaasti alueella itsenäisesti eikä jää enää kiertämään samoja rundeja. En edes tiedä miten tähän on päästy, mutta en uskalla tätä kovin paljon treenta etten mee taas pilaamaan hyvää esineruutua :D

Tottista ollaan treenattu viime päivinä varmaan eniten. Sitä ollan hinkattu kotona ihan vaan omassa pihassa ja välillä kentälläkin. Hutin seuruu on tullut jotenkin ihan kammottavaksi. Se edistää ihan kauheasti ja menee heti ekan askeleen jälkeen johonkin hirveään kyyläyskuplaansa eikä oo yhtään skarppina. Tämän seurauksena jää kaikista käännöksistä ja on ihan kauhea. Yritin suht sinnikkäästi hinkata seuruupaikkaa taaemmaksi, mutta tuntui ettei se oikein ottanut toimiakseen. Hyväksyin sitten sen kamalan paikan ja kontaktin (lue:ei kontaktia) ja keskityin siihen että olisi skarppina edes käännöksissä. Sitä sain edes vähän menemään läpi ja hommassa on ehkä edes vähän toivoa. Jääviä, luoksetuloja ja esteitä ollaan tehty myös eikä niissä nyt ainakaan tunnu olevan mitään suurta ongelmaa. Eteenmenoa ei olla nyt tuon kyttäämisen takia tehty ollenkaan paitsi viime treeneissä. Huti juoksi hienosti 10 m ja pysähtyi :D On vissiin menny tokon eteenmeno hyvin jakeluun ;) Pitääpä vissiin ehtiä treenata tuotakin ennen koetta vielä. Ja sitä maahan-käskytystä kans. Jaaaa paikkista. Sitäpä ei olla otettu myöskään yhtään kertaa... No mutta kahessa viikossahan ehtii  vielä vaikka ja mitä :D

Vipan kanssa ei oo mitään maastojuttuja tehty vielä ollenkaan. Ihan alkukeväästä se pääsi pariin hakutreeniin ja tehtiin vähän esineisiin reagointia, mutta sitten ne jäivät hautumaan. Mutta tottista ollaan nyt vähän ruvettu tekemään. Vielä se ei oikein mitään osaa eikä toki tarvitsekaan osata. Vipan kanssa on ihan hirmu kiva tehdä. Se on luonnostaan tosi aktiivinen ja kontaktinhaluinen. Tuntuu välillä jopa siltä että laiminlyön sen leikin ja seuruun rakentamista kun se tekee joka tapauksessa aina innokkaasti hommia. Ja treenit venyy helposti vähän liian pitkiksi ja teen kaikkea suunnittelematta kun tyyppi vaan jatkais ja jatkais eikä se lopeta vaikka ite välillä keskityn höpisemään treenikaverille :/ Mutta ehkä siitä tulee vielä ihan hyvä silti :)

Perjantai 8.4.2016

Käytiin Heidin kanssa tekemässä lyhyesti tokoa ja sen jälkeen vielä esineitä.

Seuruu
- peruuttelua ja vähän kaikkea
Nää meni jotenkin. Ei voi muistaa enää :D

Eteenmeno
- yksi testieteenmeno piirrettyyn ympyrään
Mun ympyrä oli ehkä vähän pienempi kuin pitäisi. Ja Huti tuntui taas siltä ettei se ota mitään kunnollista kiintopistettä ja lähtee varmasti tosi vinoon. Loppupaikka oli kuitenkin hyvinkin keskellä ympyrää. Takajalat vaan ulkona, kun pysäytin kiian myöhään. Uusinnalla olikin sitten palkka valmiina enkä enää stopannut. Uusinnalla meni ehkä vähän enemmän vinoon, mutta oikean kokoisella ympyrällä olisi kyllä ollut sisällä.

Merkinkierto
- tarjoamalla läheltä...
Ekalla kerralla tarjosi taas merkkiä :/ sain kyllä purettua tämän, mutta kun pitäisi onnistua ekalla....


---
Esineruutu
Esineruutu onnistui ihan superisti! Hutilla on nyt selvästi hyvä fokus esineisiin eikä se jää enää niin helposti pyörimään samoja jälkiä pitkin vaan etsii tehokkaasti.

Meillä oli sellainen kahden kaistaleen levyinen ruutu ja Hutilla oli kaksi esinettä jossain. Toinen takana ja toinen edessä. Huti nosti ensin takaesineen ja uudella lähetyksellä sai hajun edempänä olevasta esineestä mua kohti tullessaan. Hieno Huti <3 Toivottavasti en onnistu nyt sössimään tätä taas :D

Hommat paketissa

Hutin paikkiksesta nouseminen on ollut kyllä ihmeen sitkeässä :P Tuon koetreenin jälkeen treenattiin vielä kerta ja siinäkin Huti vielä hilasi kyynärpäitään vähän ilmaan. Sanoin sille tästä tiukkaan sävyyn ja sitten makasi nätisti. Heidi yritti vielä kutsua ja houkutella keltaisella frisbeellä, mutta Huti ei mennyt enää lankaan ja osasi enimmäkseen ihan hyvin sulkea häiriöt pois. Tänä aamuna tehtiin vielä yksi tottistreeni ja nyt teki ekaa kertaa paikkiksen niin ettei noussut yhtään. Hutia taas vähän häirittiin ja kiusattiin lempparilelulla, mutta nyt osasi. Lopuksi ei sitten vaan noussut ekalla käskyllä perusasentoon kun kyyläsi vaan Heidin kädessä olevaa frisbeetä :D Nooh, mitäs pienistä :) Mä oon ihan luottavainen nyt tän suhteen :D

Toinen takku tottiksessa on ollut noutokapulan kyttäykset. Niitäkin ollaan treenattu nyt molemmissa treeneissä. Tänään palkkasin pelkästään pysymisiä enkä päästänyt kapulalle ollenkaan. Tästä mulla ei kyllä ole ihan varma olo.. Ja ajattelin vielä kenttään tutustumisessa ottaa esteet hetsaten ja vauhtipalkalla... Hmmm... Ehkä pitää lopuksi ottaa vielä joku heitto perusasennosta ja palkata pysymisestä.

On meidän tottiksessa kyllä muitakin ongelmia, mutta en oo niitä pahemmin treenannut, joten voin uskotella itselleni, että kaikki toimii hienosti :D Luotto koiraan on ihan 110 % ;)

Eilen tehtiin myös viimeinen esineruututreeni. Huti oli ihan hyvä, mutta minä en. Tehtiin ihan kokeenomainen ruutu. Hutilla oli tosi hyvä asenne ja se löysi ekan esineen suht nopsasti. Sitten lähetin sen uudestaan ruutuun ja katselin vaan kun se seilasi siellä ristiin rastiin löytämättä yhtään mitään :( Mulla ei ollut enää mitään tajua missä se oli jo käynyt ja mihin mun olisi sitä pitänyt lähettää. Heidi sitten vinkkasi vähän, että tässä olis tällänen noin 20 m leveä alue mistä et oo lähettänyt koiraa ollenkaan. No minäpä sitten lähetin. Ja sieltähän löytyi esine. Sitten mulla oli taas ideat loppu ja ohjasin Hutin etsimään etureunaa. Ja sieltähän löytyi sitten se vipa esinekin. Se oli aika lähellä etukulmaa josta lähetin Hutin ekalle pistolle. Olishan se voinut nostaa sen silloinkin, mutta ei tainnut herra kelpiellä olla oikein nenä auki.

Mitäpä tästä opimme? No ainakin sen, että koira löytää kyllä, jos lähetän sitä joka paikkaan, mutta jos annan sen haahuilla omin päin ruudussa, niin aika loppuu kesken ennen kun mulla on edes esine numero 2 kädessä. Täytyy siis olla kisassa tarkkana, että kutsun Hutin välillä myös pois sieltä ruudusta enkä anna sen juoksennella siellä koko 5 min. Se ei siitä millään lailla ota itseensä jos ohjaan sitä enemmän, oikeastaan päin vastoin. Ja etureunanetsintä-taktiikkaa aion hyödyntää sitten kun aika alkaa olla lopussa, jos läheltä ei ole vielä löytynyt mitään. Huti on ollut itseasiassa tosi hyvä näissä nyt taas.

Näillä nyt sitten mennään. En aio tehdä enää yhtään treeniä ennen perjantaita. Nyt vaan otetaan rennosti ja odotellaan innoissaan kisaa :) Superhienoa päästä taas osallistumaan mun pikku Hutin kanssa <3 Toivottavasti päästään nyt myös mukaan kaikkiin osioihin.

Viimeisiä treenejä ja melkein viimeisiä treenejä

Huti on ollut viime aikoina hakutreeneissä ihan hirveä. Se volisee ilmoittautuessa ja huutaa pistolle lähtiessä. Se on ihan sekaisin maalimiehillä ja haukku on ihan hirveän levotonta. Ja vaikka sillä on ihan hirveästi intoa, niin se ei meinaa lähteä pistoille kun se on niin sekaisin ettei se enää itsekään tiedä minne se on menossa. Ja myöskin maalimiehiä on alkanut jäädä metsään kun herra kelpiellä on ollut niin kova kiire...

Vähän tässä on meinannut ohjaajalla pipo kiristyä kun koira on vaan treeni treeniltä huonompi ja tärkeät kisat lähestyy... Yksissä treeneissä meinasi jo ihan tosissaan meikäläiseltäkin loppua huumori kun vikalla pistolla herra kelpie päättikin vähän vilvoitella itseään vesiojassa kesken piston!! Siis oikeasti!! Voi jumalauta! No oli kuuma päivä ja vähän treeniä takan joo, mutta hei oikeesti!!! Jos minä pystyn juoksemaan 10 km kuumalla säällä ja olemaan huomioimatta matkan varrella vettä tyrkyttävät ihmiset, niin kyllä kelpiekin pystyy juoksemaan muutaman hakupiston ilman uintikeikkaa! :(

Noh, onneksi jossain vaiheessa tähän hommaan alkoi tulla lopulta jotain tolkkuakin ja jossain treeneissä oli jokunen ihan onnistunutkin juttu. Ja toissapäivän treeneissä Huti olikin jo suorastaan superhyvä! Se oli innoissaan, mutta huomattavasti maltillisempi ja keskittyneempi kuin yleensä. Ekalle pistolle se taisi lähteä ihan hiljaa ja todella määrätietoisesti ja hyvin suoraan. Ukko löytyi umpparista ja ilmaisu oli paljon parempi kuin aiemmin. Toiselle puolelle samanlainen löytö umpparista. Sitten yksi tyhjä ja yliheitolla löytö toiselta puolelta. Ja vaikka yliheitto itsessään taas kerran epäonnistui, niin Huti oli niin määrätietoinen, että upposi silti syvälle asti ja löysi mm:n. Lopetin tähän kun kerrankin meni hyvin. Olin ihan supertyytyväinen Hutiin. Nyt oli kaikki niin kohdillaan, että päätin jättää tämän meidän viimeiseksi treeniksi. Mulle itselle ei sovi mikään viimehetkeen asti hinkkaaminen vaan haluan että viimeiset treenit ennen koetta onnistuvat hyvin. Ja otan tästä yleensä niin paljon painetta, että saan yleensä ryssittyä sillä kaikki viimeistelytreenit, joten yleensä en uskalla sellaisia tehdä ollenkaan. Voi olla että kisaan on vähän turhan pitkä aika vielä ja tähän kyllä mahtuisi hyvin vielä yksi treenikerta, mutta mennään nyt tällä. Meillä on nyt Hutin kanssa molemmilla hyvä fiilis päällä :)

Eilen tehtiin myöskin esineruutua. Huti on ollut vähän huono myös esineruuduissa... Mutta niin olen ollut minäkin, joten kaikkea ei voi pistää Hutin piikkiin. Yritin tehdä sellaisen treenin, että esineet eivät olisi lähellä takalinjaa vaan keskellä ruutua. Hutilla on nimittäin paha tapa jäädä seilaamaan takalinjalle ja mulla on paha tapa antaa sen tehdä niin. Ajattelin siis harjoitella sitä, että kutsun sitä ja lähettelen tarvittaessa uudelleen ruutuun, jotta ruudun keskiosakin tulisi käytyä läpi. Noh, tämä ei nyt ihan onnistunut, koska Huti nosti heti mennessään molemmat esineet. Ihan kiva tietysti, että esineet nousivat hyvin ja treeni oli tietysti siinä mielessä erittäin onnistunut :) Mutta tätä en uskalla vielä jättää viimeiseksi treeniksi, vaan kerran pitää vielä yrittää kaivaa verta nenästä ja tehdä vielä kunnon kisamittainen ruutu ja katsoa onko tässä vielä jotain ongelmaa vai ei.

Sitten tottis... Sitä ollaan tehty vähänlaisesti. Eilen tehtiin vähän. Ja mitä teki Herra kelpie? No nousi tietysti paikkiksessa taas istumaan. Ai jumalauta!!! :( Tää on sitten kanssa yksi niistä asioista, jotka saa mun aivot räjähtämään kiukusta :( Meillä ei todellakaan oo varaa heittää kaikkia paikkispisteitä johonkin hevon kuuseen tuosta noin vaan. Me tarvitaan ihan jokainen piste, kun kyse on oikeasta kilpailusta eikä mistään pikku koularista. Äääh, miten voi olla edes mahdollista, että mun mukamas SM-tason koirani tekee jotain noin typeriä juttuja?!? Nyt kyllä loppuu tollaset tyhmäilyt tähän paikkaan. Tänään meillä on vielä hyvät koetreenit tulossa ja aion tehdä kaikkeni, että saan tuon tyhmän ongelman vielä kerran esiin ja sitten meen kyllä kertomaan tuolle hemmetin koiralle, että tuollaista ei sitten hitto vieköön enää tehdä! Voin olla niin  kiukkuinen, että saatan ihan sanoa sille perkele!

Muiltaosin tottis saattaa olla ihan hyväälä mallilla tai sitten ei. En oikein tiedä kun en ole tehnyt oikeastaan mitään liikkeitä kokonaisena enkä kaikkia edes osissa :D Toivottavasti se osaa ne eikä hirveesti ennakoi mitään tai tarvitse kaksoiskäskyjä. Ehkä pitää rukoilla ja uhrata joku eläin jollekin alttarille, jotta onnistumesen todennäköisyys vähän paranisi. Vai pitikö tässä tehä jotain treenejä...? Niin tähän tais auttaa vissiin paremmin se treenaaminen...? Juu. Sitäkin vois tietysti kokeilla. Joo, kyllä me taidetaan tehdä vielä pari tottistreeniä. Oliskohan se siinä sitten? :)

K-leiri 2014 v.2.0

Olipa taas mukavaa päästä pitkästä aikaa leireilemään kaikkien ihanien kelpojen ja kelpoihmisten kanssa. Nyt oli vuorossa maastoleiri, joten ohjelmassa oli hakua ja esineruutua.

Lauantaina aloitettiin haulla. Tehtiin ihan perustreeniä, jossa joka pistolla on maalimies. Huti teki periatteessa ihan hyvin, mutta tuntui taas vähän nihkeältä. Ekalla lähetyksellä taas pysähtyi ja ja jatkoi matkaa kun en sanonut mitään. Sen jälkeen ei enää pysähdellyt, mutta ei myöskään lähtenyt ihan sillä päättäväisyydellä kuin yleensä.

Sunnuntaina aloitettiin treeni näyttämällä Hutille vähän norjalaista sekametsää. Vein Hutin välillä autoon odottamaan ja yksi koira treenasi siinä välissä. Tässä treenissä Huti oli huomattavan paljon parempi kuin edellisenä päivänä ja se tuntui nyt ihan omalta itseltään. Tehtiin vaan 3 pistoa, joista 2 oli yliheittoja. Huti meni yli ihan superhyvin piittaamatta musta millään lailla (heh, jonkun mielestä se ei varmaan olis ollenkaan hyvä juttu ;D ). En edes muista koska viimeeksi oltais pystytty tekemään onnistuneita yliheittoja.

En usko, että Hutille varsinaisesti jää mieleen ne maalimihet siellä metsässä ja se siksi uppoaisi itsevarmasti. Mutta se sekametsän katselu nosti hyvin virettä oikeanlaiseksi. Huti oli jo radalle tulleessaan ja alkuvirittelyissä todella hyvän tuntuinen ja silloin se yleensä toimiikin hyvin.

Saatiin Kaisalta hyviä ajatuksia siitä, mikä meidän treeneissä nyt mättää ja mitä nyt kannattaisi tehdä. Musta tuntuu, että Hutin haku on toiminut hyvin siihen asti kun siitä tuli keväällä valio. Sen jälkeen mä oon ruvennut kikkailemaan kaikkea ja ehkä myös vaatimaan enemmän kuin ennen. Nyt vasta tajuan miten paljon vaikeampaa tai ainakin erilaista on ns. osaavan koiran treenaaminen ja sen tason ylläpitäminen vs. uuden opettaminen tai pelkkä vahvistaminen. Kun oletus on että koira osaa, niin ne perustreenit jäävät jotenkin liian vähälle ja tilalle tulee kaikkea muuta. Eli mun pitäisi osata nyt vähän rytmittää ja kierrättää erityyppistä treeniä. Koiraa pitää välillä haastaa ja välillä vähän palautella. Välillä keskittyä asenteeseen ja antaa sen olla itsenäinen ja toisinaan sitten ottaa hallintaan. Mun pitäisi oppia tekemään näitä juttuja nyt sopivasti keirrättäen. Ja toinen pointti mikä tuli esiin, on se, että mä en saisi tehdä liikaa saman asian toistoa. Huti menee ehkä vähän epävarmaksi siitä, jos joku aisia toistuu samanlaisen monta kertaa ja sitten yhtäkkiä se muuttuukin. Parempi on, että se joutuu koko ajan keskittymään ja olemaan tarkkana ja seuraamaan mitä tapahtuu. Esim ne meidän kevään yliheittotreenit ääniavuilla ei toimineet myöskään siksi, että tein niitä ihan liikaa putkeen. Huti todellakin jäi kiinni apuihin ja tuli epävarmaksi, kun ei enää saanutkaan niitä. Vaan tulipahan kokeiltua sekin ja opittua kantapään kautta jotain ;)

Lauantaina tehtiin vielä esineruutuakin. Hutille vietiin ruutuun 8 esinettä, joista se haki varmaan 7 tai 8, en muista enää. Pimeys painoi vähän päälle, joten olin vähän hermona ja häiritsin Hutin työskentelyä, mutta Huti oli silti tosi hyvä. Se löysi hyvin esineitä ja lähti joka kerta hyvin hakemaan seuraavaa. Ja hyvä fiilis säilyi loppuun asti. Meillähän oli keväällä sellainen ongelma, että Huti haki aina hyvin 1-2 esinettä ja sen jälkeen lakkasi kokonaan työskentelemästä. Joten tässä asiassa ollaan selvästi menyt nyt oikeaan suuntaan :) Olin ihan supertyytyväinen tähän treeniin ja mun pikku Hutiin <3

Esineruutua ja henkilöryhmäahdistusta

Kävin tänään LKH:n kentällä treenaamassa tottista ja matkan varrella tehtiin myös esineruututreeni.

Ollaan edetty ruudussa jo siihen pisteeseen, että etuesineitä on enää kolme ja takana vielä yksi. Huti oli edelleen tosi hyvä. Paitsi, että se takanurkan pehmosiili oli Hutin mielestä ehkä vähän liian ihana, että sen olisi voinut ottaa suuhun ja tuoda mulle :D Takakulaman jälkeen käytiin taas etureunaa läpi. Huti etenee ruudussa nyt just niin kuin mä haluankin. Se liikkuu koko ajan hyvin ja kulkee neneä suht alhaalla ja haistelee koko ajan. Pystyn hyvin ohjaamaan sitä ilman, että se lakkaa etsimästä. En malta odottaa, että pääsen testaamaan "oikeaa" esineruutua tällä uudella taktiikalla. Nytkin ruudussa oli vaan 4 esinettä, joten aika pian sitä voisikin kokeilla.

Sitten jatkettiin vielä tekemään tottista. Mä vasta nyt ekaa kertaa aloin tajuta, miksi meidän henkilöryhmä ei koskaan onnistu. Tähän asti olen luullut, että se johtuu vaan siitä käänytimsestä tai ylipäätään siitä, että seuruu ei ole riittävän hyvää, kontakti ei kestä. Nyt sitten olenkin treenannut ihan sikana oikealle kääntymistä ja kaartamista ja kaikkea mahdollista. Tehty treeni kyllä näkyi jo viime kokeessa ja SM-kisassakin parempina oikealle käännöksinä, mutta henkilörymä on edelleen ollut vaikea. Mä en ole tähän asti edes tullut ajatelleeksi, että ne henkilöt ihan oikeasti vaikuttaisivat Hutiin. Hutihan rakastaa ihmisiä. Miksi se niistä muka ahdistuisi?! Niin, no varmaan juuri siksi, että se niin kovasti haluaisi niitä mennä moikkaamaan, mutta ei voi. Niin ainakin luulen. Ihmisten ohitus siis aiheuttaa sen päässä varmaan melkoisen ristiriidan.

Tehtiin nyt kokeeksi sellaista treeniä, että seuruutin Hutia ihan suoraa linjaa treenikaverin ohi (treenikaveri jäi oikealle puolelle). Aluksi treenikaveri myöskin häiritsi ja houkutteli nameilla, mutta se oli ihan liian vaikeaa Hutille. Jätettiin sitten houkuttelu pois ja tehtiin muuten samalla tavalla. Huti alkoi joka kerta hidastella treenikaverin kohdalla. Toistojen myötä saatiin vähän parannusta aikaan kun pääsin kehumaan ja palkkaamaan joistakin onnistumisista. Lopulta päästiin siihen, että Huti piti paikkansa ja reagoi vain pienellä pään liikkeellä ohitukseen.

En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että aluksi oli selkeästi liian vaikea tilanne ja sitten lähdettiin helpottamaan. Olisiko pelkkä suoralla ohittaminen ollut niin vaikeaa, jos siitä ei oltaisi tehty ensin tuollaista juttua? Ja onko koko ongelma oikeasti alunperin syntynyt siitä, että Hutin on ollut vaikea lähestyä ihmisiä seuruussa vai olenko minä omalla toiminnallani saanut sen aikaan? Vaikea sanoa enää tässä vaiheessa. Eikä sillä ehkä ole niin väliäkään. Nyt täytyy lähteä rakentamaan tuota juttua uudelleen ihan nollasta. Seuraava treeni aloitetaan tuosta suoralla ohittamisesta ja kun se sujuu myös häiriössä ja kahden lähekkäin olevan ihmisen välistä, niin sitten otetaan käännöstä mukaan jne. Kyllä me opitaan se henkilöryhmä kulkemaan läpi kun vaan tehdään nyt järkeviä treenejä ja edetään askel kerrallaan.