Vuosi 2017 on ollut jotenkin nihkeä koiraharrastuksen osalta. Tämän vuoden aikana olen koittanut downsiftata tätä harrastusta niin paljon kuin mahdollista. Huti on jäänyt pelkästään pk-koiraksi ja Vipan lajivalikoimaan kuuluu nykyään vain toko. Lisäksi olen karsinut kaikki mahdolliset yhteistreenit pois. Mulla ei vaan kertakaikkisesti aika eikä energia treenata kahta koiraa useampaan lajiin. Eikä oikein yhteenkään...
Hutin vuosi 2017
EK-kokeet
Ekasta EK-kokeesta saatiin vielä hyvä ykköstulos aika vähäisellä treenimäärällä, mutta avoimessa luokassa treenaamattomuus tuli jo vähän vastaan ja saatiin vain kakkostulos. Ja kolmosluokassa sitten loppukaudesta enempikään treeni ei auttanut kun haun ongelmat alkoi levitä käsiin ehkä liian monen kokeen takia (?). Koko kauden aikana käytiin 4 x ek-kokeessa ja 2 x hakukokeessa. Loppukaudesta Huti jätti kahdessa viimeisessä kokeessa yhden maalimiehen ilmaisematta, vaikka ihan selvästi löysi ne...
Hakukokeet
Hakukokeissa käytiin siis yhteensä kaksi kertaa. Eka koe oli syyskuussa piirinmestaruuskoe, jossa Huti teki hyvän maaston ja voitti piirinmestaruuden. Tässä vaiheessa Homma tuntui vielä pelittävän varsin hyvin. Huti tuntui hyvältä ohjata radalla ja ilmaisutkin oli ihan kelvolliset. Tämän jälkeen käytiin muutama ek-koe ja niissä alkoi jossain vaiheessa tulla ongelmia kunnes Hämeenkyrön kokeessa lokakuussa Huti ei ilmaissut etukulman maalimiestä. Ei vaikka lähetin sen sinne sata kertaa. Tämän jälkeen käytiin vielä yksi koe Lahdessa marraskuussa ja siellä toistui täsmälleen sama homma. Keskeytettiin koe, kun mahdollisuutta mihinkään tulokseen ei hakuradan jälkeen ollut.
Jälkikoe
Kun ek-kokeiden takia oltiin opeteltu vähän jäljestystä, niin menin ilmoittamaan Hutin myös yhteen jälkikokeeseen. Harmillisesti eksyttin jäljeltä jo melko alkuvaiheessa eikä ehditty palauttaa niitä kolmeakaan keppiä, mitkä löydettiin, ajan puitteissa. Myös jana oli sellaista sompailua, että ihme, että päästiin edes jäljelle. Tämän jälkeen oli sellainen olo, että ei kyllä enää ikinä mennä jälkikokeeseen. Mutta loppuvuiden ek-kokeissa Huti alkoi esittää sen verran hyvää jäljestystä, että ehkä me vielä koitetaan uudestaan....?
Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Varmaan jotain koitetaan tehdä. En tiedä vielä mitä. Meillä olisi periaatteessa kaksikin hakuryhmää nyt, joten mahis olisi treenata joko toisella koiralla paljon tai molemmilla 1 krt/viikko. Just nyt tuntuu siltä, ettei huvita koko haku kummallakaan koiralla. Mutta eiköhän se mieli siitä muutu kun kevät koittaa ja treenit alkaa. tehdään niitä päätöksiä sitten fiiliksen mukaan. Kokeeseen haluan kyllä varmasti mennä. Ehkä koitetaan sitä jälkeä ensin, jos se tuntuu riittävän hyvältä. EK:llekin haluaisin antaa vielä mahdollisuuden, jos se haun kannalta tuntuu vielä järkevältä. Kiva olisi rotumestiksiinkin mennä, kun sellaiset vihdoinkin saadaan taas järjestymään. Meidän laji tulee todennäköisesti olemaan sitten se ek, jos ylipäätään ollaan menossa. Harkitsen toki piirinmestiksiäkin, jos ja kun sellaiset sopivana ajankohtana järjestyvät. SM-kisat unohdetaan jo ihan kokonaan...
Vipan vuosi 2017
Vipan kanssa osallistuttiin ekaan tokokokeeseen maaliskuussa Pieksämäellä. Koe meni varsin hyvin. Saatiin 190 pistettä eli hyvä ykkönen ekasta kokeesta, vaikka aika keskeneräiseltä Vipa vielä silloin tuntui koetta ajatellen.
Vähän haaveilin SM-kisoistakin, mutta vaarana oli, että Vipa aloittaisi juoksun ja niinhän siinä kävikin. Ei kyllä saatu mitään joukkuettakaan lopulta kasaan, joten ehkä sitten parempi niin. Juoksujen myötä jätettiin aloluokka yhteen kokeeseen ja ruvettiin valmistautumaan avoimeen luokkaan.
Avo-koe käytiin Laukaassa syyskuussa kun Lauka järjesti piirinmestikset. Vipa nollasi kaksi liikettä, mutta sai kuin saikin vielä ykköstuloksen :) Voitettiin myös piirinmestaruusjoukkuekultaa :)
Vaikka saatiin kokeessa liikkeistä hyviä arvosanoja, niin tajusin silloin, että meidän toko on silti aika huonolla mallilla. Vipa oli koekehässä tosi huonossa mielentilassa ja monet liikkeetkin ovat vielä aika huteralla pohjalla. Siispä ei ollut mitään kiirettä ruveta selaamaan koekalenteria tuon jälkeen. Vähän kuitenkin harkitsin, että oltais osallistuttu rotumestistokoon, mutta kun selvisi, että se pidetään Vantaalla sunnuntaina iltakokeena(!!!!), niin unohdin koko jutun. Sieltä olisikin ollut kiva ajaa kotiin keskellä yötä ja mennä aamulla töihin... Lisäksi koe oli rajoitettu 25 koiralle, joten ei me oltais enää mahduttu mukaankaan....
Siispä vuoden saldoksi jäi kaksi tokokoetta.
Hakuakin Vipan kanssa tehtiin vähän säännöllisen epäsäännöllisesti.
Mitäs me tehdään vuonna 2018?
Vipan kanssa käydään varmasti tokon avo-luokassa niin monta koetta, kun vain pystytään. Se on ihan mukava luokka, joten haetaan sitä koekokemusta ja missä-mennään-arviointia sieltä ja katsotaan sitä voittajaluokkaa vasta sitten.
Vipan kanssa mulla ei ole oikeastaan mitään suurempaa hinkua lähteä SM-, RM, tai Piir-m-kisoihin. Mennään sitten, jos niistä joku sattuu sopivasti meidän koekalenteriin osumaan, mutta en lähde nyt jemmaamaan avo-tulosta sm-joukkuetta varten tai kiirehtimään voittajaluokaan menoa siksi, että olisi joku kisa. Edetään just siinä tahdissa mitä pystyn treenaamaan, eli hitaasti mutta varmasti :)
Hutin lapset
Jos treenaaminen ja kokeet tuntui tuskaiselta, niin yksi aivan superjuttu sattui vuonna 2017, nimittäin Hildelle ja Hutille syntyi kahdeksan aivan ihanaa pentua Maiskis-kennelnimelle. Näitä hurmaavia lapsukaisia mulla on ollut ilo saada tavata muutamia kertoja vuoden aikana <3 Pennuilla tuntuu olevan kaikilla ihan mahtavat kodit ja niiden kanssa touhutaan kaikenlaisia juttuja :)
Hutin ekat pennutkin saavuttivat jo kahden vuoden iän, joten ihan pentuja ne ei enää ole :)
