Siltä ainakin nyt tuntuu.. Hutilla on nykyään haussa ihan kauhea vauhti päällä. Se jopa ääntelee välillä, kun ei pääse kovempaa, vaikka haluis :D Positiivista on kuitenkin se, että se menee nyt hyvin suoraan ja uppoaa yleensä riittävän syvälle. Mutta siihen se positiivisuus sitten jääkin. Nimittäin sitten kun se on uponnut suoraan ja syvälle, niin se kääntyy ihan mihin sattuu (yleensä väärään suuntaan) ja tekee valtavia pistoja ja tulee niiltä hyvin iloisena pois, vaikka siellä olisi maalimies!?!! O_o Mitä hittoa??!! Ilmeisesti meno on niin kova, ettei siinä vaudissa kerkeä ilmaa haistella tai jotain. Noooh... Joku haun harrastaja saattaisi tälläisestä vähän huolestua, mutta mä en nyt jaksa vaivautua :D Enemmän ärsyttää tuo väärään suuntaan kääntyminen. Ja sitä on myöskin hieman hankala korjata, kun tyyppi vetää niistä tarkoin ja harkitusti asetelluista maalimiehistä (jotka on palkaksi tarkoitettu) ihan täpöllä ohi. Kerropa siinä sitten koiralle, että: "Hei, kantsii kääntyä oikeeseen suuntaan, kun siellä on aina se maalimies". "Mutta ethän sä sitä tiedäkkään, kun juoksit siitä juuri 5 kertaa ohi".. Että sellaista...
Minulla on kyllä tähän nyt yksi suunnitelma, jota aion kokeilla huom...eiku... tänään treeneissä. Nimittäin lähimaalimies. Heti ekalle lähetyslinjalle. Josko sillä saisi herra kelpielle asennettua jarrut ja nenänkäytön. Sitten seuraava ukko olisi saman piston etukulmassa. Ja vielä voisi kokeilla luoksetulomatkallekin laittaa yhden mm:n. Siinä onkin kätevä treeni. Yksi pisto ja kolme maalimestä :D Neljännen mm:n voisi laittaa vielä kakkospiston alkumetreille ja se treeni olis sitten siinä. Treenin ideana olisi lähinnä estää pitkät juoksuvälit jotka nyt ainakin kiihdyttävät Hutia vähän turhankin paljon. Samalla on kätevä treenata myös palkattomia maalimiehiä ja hallintaanottoja, kun työskentelyä ei juurikaan ole. En tiedä onko tuolla treenillä sellaista vaikutusta kuin toivon, mutta nyt ei tunnu järkevältä tehdä enempää noita epäonnistuneita pistojakaan.
27. syyskuuta 2014
20. syyskuuta 2014
Tyhjien kokeilua
Huti on ollut nyt jo pitkään ihan superhyvä hakutreeneissä ja lähestulkoon oma itsensä. En ole enää mennyt alueelle lähettämään, vaan kaikki pistot ovat nyt olleet ihan normaaleja keskilinjalähetyksiä. Eikä niitä kesän jumituksia ei ole esiintynyt enää olleenkaan. Meinasin jo pari viikkoa sitten ottaa jonkun tyhjänkin piston treeniin mukaan, mutta Huti oli ihan holtiton ja meni ihan minne sattuu jo pelkillä L-pistoilla :D Joten jätin sitten vielä tyhjänkokeilut odottamaan parempia aikoja ja tehtiin parissa seuraavassa treenissä vaan L-pistoja.
Eilen ja tänään sitten uskaltauduin kokeilemaan myös tyhjiä. Elisessä treenissä tehtiin suora, L, tyhjä ja L ja vielä pieni L. Tyhjä sujui ihan hyvin. Luulen, että se kävi kyllä tarkistamassa etukulman piilonpaikan, mutta se nyt ei ole niin vaarallista :D Kävi kuitenkin riittävän syvällä ja toimi itsenäisesti, joten jatkettiin eteenpäin.
Tänään tehtiin samalle puolelle kolme tyhjää ja aina tyhjän jälkeen toiselle puolelle suora löytö. Vähän ehkä oikoi tyhjillä eikä mennyt ihan niin supersuoraan, kuin haluaisin, mutta meni kuitenkin ja upposi joka kerta riittävän syvälle. Noita tyhjiä pitää siis kyllä vahvistaa ja oikoa ja treenata syvyyttä ja suoruutta lisää, mutta nyt olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Huti teki kolme kohtuullisen hyvää tyhjää pistoa ja vastakkaiselle puolelle hyvät suorat löydöt. Eli voidaan sanoa, että meidän haku on taas hakua eikä niin kuin kesällä... (Huomaatteko, että mulle on ehkä jäänyt vähän traumoja noista kesän treeneistä?! :D )
Oikeita yliheittoja en uskalla tehdä ehkä vielä pariin vuoteen ( :D ), mutta olen yrittänyt välillä tehdä sellaisia sujuvia lähetyksiä, että pysäytän koiran ja lähetän suht samantien seuraavalle pistolle. Näin varmaan joskus päästään käsiksi ihan oikeisiinkin yliheittoihin.
Nyt kun perustyöskentely taas toimii, niin olisi aika taas poistua mukavuusalueelta, ja alkaa haastaa koiraa. Voisin alkaa ihan järjestelmällisesti työstää niitä pistoja paremmiksi. Maalimiehet saisi olla ehkä vähän ylisyvällä ja jos koira oikoo kulmia, niin pitäisi vaan kutsua se pois ja lähettää (vähän lähempää) uudestaan. Jos mm:t on 50 m syvyydessä, niin oikomista ei niin helposti tapahdu, vaan Huti on jo 40 m kohdalla yleensä saanut hajun maalimiehestä ja kulkee nenän perässä eikä välttämättä etene sillä tavalla suoraan. Ja se on se kriittinen kohta, missä se yleensä viimeistään oikoo, jos maalimiestä ei ole. Eli ylisyvillä mm-sijoittelulla päästään paremmin demonstroimaan sitä tyhjän piston tilannetta. Ja koira voi saada kuitenkin palkan, jos etenee riittävästi suoraan.
Tyhjiä ei kannata nyt tehdä muuta kuin kokeilumielessä silloin tällöin; katsoa vähän, että miltä ne näyttävät ja onko tapahtunut mitään muutosta. Myös L-pistoja voisi tehdä ylisyvillä maalimiehillä. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei tule liikaa liian vaikeita treenejä. Hyvän fiiliksen ja luottamuksen täytyy säilyä.
Eilen ja tänään sitten uskaltauduin kokeilemaan myös tyhjiä. Elisessä treenissä tehtiin suora, L, tyhjä ja L ja vielä pieni L. Tyhjä sujui ihan hyvin. Luulen, että se kävi kyllä tarkistamassa etukulman piilonpaikan, mutta se nyt ei ole niin vaarallista :D Kävi kuitenkin riittävän syvällä ja toimi itsenäisesti, joten jatkettiin eteenpäin.
Tänään tehtiin samalle puolelle kolme tyhjää ja aina tyhjän jälkeen toiselle puolelle suora löytö. Vähän ehkä oikoi tyhjillä eikä mennyt ihan niin supersuoraan, kuin haluaisin, mutta meni kuitenkin ja upposi joka kerta riittävän syvälle. Noita tyhjiä pitää siis kyllä vahvistaa ja oikoa ja treenata syvyyttä ja suoruutta lisää, mutta nyt olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Huti teki kolme kohtuullisen hyvää tyhjää pistoa ja vastakkaiselle puolelle hyvät suorat löydöt. Eli voidaan sanoa, että meidän haku on taas hakua eikä niin kuin kesällä... (Huomaatteko, että mulle on ehkä jäänyt vähän traumoja noista kesän treeneistä?! :D )
Oikeita yliheittoja en uskalla tehdä ehkä vielä pariin vuoteen ( :D ), mutta olen yrittänyt välillä tehdä sellaisia sujuvia lähetyksiä, että pysäytän koiran ja lähetän suht samantien seuraavalle pistolle. Näin varmaan joskus päästään käsiksi ihan oikeisiinkin yliheittoihin.
Nyt kun perustyöskentely taas toimii, niin olisi aika taas poistua mukavuusalueelta, ja alkaa haastaa koiraa. Voisin alkaa ihan järjestelmällisesti työstää niitä pistoja paremmiksi. Maalimiehet saisi olla ehkä vähän ylisyvällä ja jos koira oikoo kulmia, niin pitäisi vaan kutsua se pois ja lähettää (vähän lähempää) uudestaan. Jos mm:t on 50 m syvyydessä, niin oikomista ei niin helposti tapahdu, vaan Huti on jo 40 m kohdalla yleensä saanut hajun maalimiehestä ja kulkee nenän perässä eikä välttämättä etene sillä tavalla suoraan. Ja se on se kriittinen kohta, missä se yleensä viimeistään oikoo, jos maalimiestä ei ole. Eli ylisyvillä mm-sijoittelulla päästään paremmin demonstroimaan sitä tyhjän piston tilannetta. Ja koira voi saada kuitenkin palkan, jos etenee riittävästi suoraan.
Tyhjiä ei kannata nyt tehdä muuta kuin kokeilumielessä silloin tällöin; katsoa vähän, että miltä ne näyttävät ja onko tapahtunut mitään muutosta. Myös L-pistoja voisi tehdä ylisyvillä maalimiehillä. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei tule liikaa liian vaikeita treenejä. Hyvän fiiliksen ja luottamuksen täytyy säilyä.
7. syyskuuta 2014
Esineruutua ja henkilöryhmäahdistusta
Kävin tänään LKH:n kentällä treenaamassa tottista ja matkan varrella tehtiin myös esineruututreeni.
Ollaan edetty ruudussa jo siihen pisteeseen, että etuesineitä on enää kolme ja takana vielä yksi. Huti oli edelleen tosi hyvä. Paitsi, että se takanurkan pehmosiili oli Hutin mielestä ehkä vähän liian ihana, että sen olisi voinut ottaa suuhun ja tuoda mulle :D Takakulaman jälkeen käytiin taas etureunaa läpi. Huti etenee ruudussa nyt just niin kuin mä haluankin. Se liikkuu koko ajan hyvin ja kulkee neneä suht alhaalla ja haistelee koko ajan. Pystyn hyvin ohjaamaan sitä ilman, että se lakkaa etsimästä. En malta odottaa, että pääsen testaamaan "oikeaa" esineruutua tällä uudella taktiikalla. Nytkin ruudussa oli vaan 4 esinettä, joten aika pian sitä voisikin kokeilla.
Sitten jatkettiin vielä tekemään tottista. Mä vasta nyt ekaa kertaa aloin tajuta, miksi meidän henkilöryhmä ei koskaan onnistu. Tähän asti olen luullut, että se johtuu vaan siitä käänytimsestä tai ylipäätään siitä, että seuruu ei ole riittävän hyvää, kontakti ei kestä. Nyt sitten olenkin treenannut ihan sikana oikealle kääntymistä ja kaartamista ja kaikkea mahdollista. Tehty treeni kyllä näkyi jo viime kokeessa ja SM-kisassakin parempina oikealle käännöksinä, mutta henkilörymä on edelleen ollut vaikea. Mä en ole tähän asti edes tullut ajatelleeksi, että ne henkilöt ihan oikeasti vaikuttaisivat Hutiin. Hutihan rakastaa ihmisiä. Miksi se niistä muka ahdistuisi?! Niin, no varmaan juuri siksi, että se niin kovasti haluaisi niitä mennä moikkaamaan, mutta ei voi. Niin ainakin luulen. Ihmisten ohitus siis aiheuttaa sen päässä varmaan melkoisen ristiriidan.
Tehtiin nyt kokeeksi sellaista treeniä, että seuruutin Hutia ihan suoraa linjaa treenikaverin ohi (treenikaveri jäi oikealle puolelle). Aluksi treenikaveri myöskin häiritsi ja houkutteli nameilla, mutta se oli ihan liian vaikeaa Hutille. Jätettiin sitten houkuttelu pois ja tehtiin muuten samalla tavalla. Huti alkoi joka kerta hidastella treenikaverin kohdalla. Toistojen myötä saatiin vähän parannusta aikaan kun pääsin kehumaan ja palkkaamaan joistakin onnistumisista. Lopulta päästiin siihen, että Huti piti paikkansa ja reagoi vain pienellä pään liikkeellä ohitukseen.
En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että aluksi oli selkeästi liian vaikea tilanne ja sitten lähdettiin helpottamaan. Olisiko pelkkä suoralla ohittaminen ollut niin vaikeaa, jos siitä ei oltaisi tehty ensin tuollaista juttua? Ja onko koko ongelma oikeasti alunperin syntynyt siitä, että Hutin on ollut vaikea lähestyä ihmisiä seuruussa vai olenko minä omalla toiminnallani saanut sen aikaan? Vaikea sanoa enää tässä vaiheessa. Eikä sillä ehkä ole niin väliäkään. Nyt täytyy lähteä rakentamaan tuota juttua uudelleen ihan nollasta. Seuraava treeni aloitetaan tuosta suoralla ohittamisesta ja kun se sujuu myös häiriössä ja kahden lähekkäin olevan ihmisen välistä, niin sitten otetaan käännöstä mukaan jne. Kyllä me opitaan se henkilöryhmä kulkemaan läpi kun vaan tehdään nyt järkeviä treenejä ja edetään askel kerrallaan.
Ollaan edetty ruudussa jo siihen pisteeseen, että etuesineitä on enää kolme ja takana vielä yksi. Huti oli edelleen tosi hyvä. Paitsi, että se takanurkan pehmosiili oli Hutin mielestä ehkä vähän liian ihana, että sen olisi voinut ottaa suuhun ja tuoda mulle :D Takakulaman jälkeen käytiin taas etureunaa läpi. Huti etenee ruudussa nyt just niin kuin mä haluankin. Se liikkuu koko ajan hyvin ja kulkee neneä suht alhaalla ja haistelee koko ajan. Pystyn hyvin ohjaamaan sitä ilman, että se lakkaa etsimästä. En malta odottaa, että pääsen testaamaan "oikeaa" esineruutua tällä uudella taktiikalla. Nytkin ruudussa oli vaan 4 esinettä, joten aika pian sitä voisikin kokeilla.
Sitten jatkettiin vielä tekemään tottista. Mä vasta nyt ekaa kertaa aloin tajuta, miksi meidän henkilöryhmä ei koskaan onnistu. Tähän asti olen luullut, että se johtuu vaan siitä käänytimsestä tai ylipäätään siitä, että seuruu ei ole riittävän hyvää, kontakti ei kestä. Nyt sitten olenkin treenannut ihan sikana oikealle kääntymistä ja kaartamista ja kaikkea mahdollista. Tehty treeni kyllä näkyi jo viime kokeessa ja SM-kisassakin parempina oikealle käännöksinä, mutta henkilörymä on edelleen ollut vaikea. Mä en ole tähän asti edes tullut ajatelleeksi, että ne henkilöt ihan oikeasti vaikuttaisivat Hutiin. Hutihan rakastaa ihmisiä. Miksi se niistä muka ahdistuisi?! Niin, no varmaan juuri siksi, että se niin kovasti haluaisi niitä mennä moikkaamaan, mutta ei voi. Niin ainakin luulen. Ihmisten ohitus siis aiheuttaa sen päässä varmaan melkoisen ristiriidan.
Tehtiin nyt kokeeksi sellaista treeniä, että seuruutin Hutia ihan suoraa linjaa treenikaverin ohi (treenikaveri jäi oikealle puolelle). Aluksi treenikaveri myöskin häiritsi ja houkutteli nameilla, mutta se oli ihan liian vaikeaa Hutille. Jätettiin sitten houkuttelu pois ja tehtiin muuten samalla tavalla. Huti alkoi joka kerta hidastella treenikaverin kohdalla. Toistojen myötä saatiin vähän parannusta aikaan kun pääsin kehumaan ja palkkaamaan joistakin onnistumisista. Lopulta päästiin siihen, että Huti piti paikkansa ja reagoi vain pienellä pään liikkeellä ohitukseen.
En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että aluksi oli selkeästi liian vaikea tilanne ja sitten lähdettiin helpottamaan. Olisiko pelkkä suoralla ohittaminen ollut niin vaikeaa, jos siitä ei oltaisi tehty ensin tuollaista juttua? Ja onko koko ongelma oikeasti alunperin syntynyt siitä, että Hutin on ollut vaikea lähestyä ihmisiä seuruussa vai olenko minä omalla toiminnallani saanut sen aikaan? Vaikea sanoa enää tässä vaiheessa. Eikä sillä ehkä ole niin väliäkään. Nyt täytyy lähteä rakentamaan tuota juttua uudelleen ihan nollasta. Seuraava treeni aloitetaan tuosta suoralla ohittamisesta ja kun se sujuu myös häiriössä ja kahden lähekkäin olevan ihmisen välistä, niin sitten otetaan käännöstä mukaan jne. Kyllä me opitaan se henkilöryhmä kulkemaan läpi kun vaan tehdään nyt järkeviä treenejä ja edetään askel kerrallaan.
2. syyskuuta 2014
Maastot alkaa taas toimia
Ihanaa kun Huti alkaa olla jo ihan oma itsensä hakutreeneissä <3 Vauhtia piisaa normaaliin tapaan ja asenne on muutenkin kohillaan.
Tänään oli mun vetämän hakukurssin ekat treenit ja treenasin tietty Hutinkin kanssa lopuksi. Tehtiin viisi pistoa. Jollakin menin vielä varmuuden vuoksi vähän lähemmäksi lähettämän ja osa oli ihan täysmittaisia pistoja. Huti lähti joka kerta tosi hyvin eikä se enää näytäkään siltä, että se aikoisi pysähtyä. Ihan mahtavaa! :) Myöskin ilmaisut oli nyt siinä mielessä hyviä, että Huti aloitti joka kerta hyvin eikä koskenut yhtään maalimiehiin.
Myöskin esineruutuongelmat alkaa pikkuhiljaa ratketa kun olen pystynyt nyt tekemään suht usein pieniä treenejä. Nyt olen tehnyt muutaman peräkkäisen treenin niin, että olen tallonut vain kapean kaistaleen lähetyslinjan suuntaisesti ja kylvänyt sen täyteen esineitä. Esim 8 lähiesinettä, joista 6 on nostettu. En ole edes lähettänyt Hutia kunnolla ruutuun vaan olen vaan epämäärisesti päästänyt sen sinne ja yrittänyt ohjata sitä pysymään lähetyslinjan tuntumassa. Aluksi Huti ei meinannut pystyä ollenkaan etsimään esineitä, kun se jäi heti kiinni siihen kun yritin sitä ohjata kulkemaan lähetyslinjan suuntaisesti. Aluksi mulla oli ruudussa myöskin liian vähän esineitä (1-2 kpl), kunnes sain taas treenikaverilta hyvän vinkin, että esineitä kannattaisi olla aluksi tosi paljon, että Huti tajuaisi nopeammin homman pointin. Homma lähtikin heti ihan uusille urille kun esineitä oli enemmän. Huti alkoi jo parin treenin jälkeen keskittyä enemmän etsimiseen eikä se enää häiriintynyt niin paljoa mun ohjaamisesta.
Tänäänkin tehtiin pieni ruututreeni ennen hakua. Laitoin ruutuun 6 esinettä ja nostatin kaikki. Esineet nousi tosi hyvin. Myöskin viimeinen. Ja Hutin työskentely alkaa nyt näyttää siltä miltä pitääkin. Se ei enää keskity minuun vaan etsii päämäärätietoisesti esinetä vaikka välillä vähän ohjaisinkin. Täytyy nyt piakkoin kokeilla tehdä myös isompi ruutu jossa olisi ainakin yksi takaesine ja katsoa lähteekö Huti enää taakse ollenkaan :) Luulen kyllä, että lähtee tai jos ei lähde, niin parilla treenillä sekin saadaan varmasti palautettua kuntoon, kun etsimismoodi on nyt löytynyt :)
Tänään oli mun vetämän hakukurssin ekat treenit ja treenasin tietty Hutinkin kanssa lopuksi. Tehtiin viisi pistoa. Jollakin menin vielä varmuuden vuoksi vähän lähemmäksi lähettämän ja osa oli ihan täysmittaisia pistoja. Huti lähti joka kerta tosi hyvin eikä se enää näytäkään siltä, että se aikoisi pysähtyä. Ihan mahtavaa! :) Myöskin ilmaisut oli nyt siinä mielessä hyviä, että Huti aloitti joka kerta hyvin eikä koskenut yhtään maalimiehiin.
Myöskin esineruutuongelmat alkaa pikkuhiljaa ratketa kun olen pystynyt nyt tekemään suht usein pieniä treenejä. Nyt olen tehnyt muutaman peräkkäisen treenin niin, että olen tallonut vain kapean kaistaleen lähetyslinjan suuntaisesti ja kylvänyt sen täyteen esineitä. Esim 8 lähiesinettä, joista 6 on nostettu. En ole edes lähettänyt Hutia kunnolla ruutuun vaan olen vaan epämäärisesti päästänyt sen sinne ja yrittänyt ohjata sitä pysymään lähetyslinjan tuntumassa. Aluksi Huti ei meinannut pystyä ollenkaan etsimään esineitä, kun se jäi heti kiinni siihen kun yritin sitä ohjata kulkemaan lähetyslinjan suuntaisesti. Aluksi mulla oli ruudussa myöskin liian vähän esineitä (1-2 kpl), kunnes sain taas treenikaverilta hyvän vinkin, että esineitä kannattaisi olla aluksi tosi paljon, että Huti tajuaisi nopeammin homman pointin. Homma lähtikin heti ihan uusille urille kun esineitä oli enemmän. Huti alkoi jo parin treenin jälkeen keskittyä enemmän etsimiseen eikä se enää häiriintynyt niin paljoa mun ohjaamisesta.
Tänäänkin tehtiin pieni ruututreeni ennen hakua. Laitoin ruutuun 6 esinettä ja nostatin kaikki. Esineet nousi tosi hyvin. Myöskin viimeinen. Ja Hutin työskentely alkaa nyt näyttää siltä miltä pitääkin. Se ei enää keskity minuun vaan etsii päämäärätietoisesti esinetä vaikka välillä vähän ohjaisinkin. Täytyy nyt piakkoin kokeilla tehdä myös isompi ruutu jossa olisi ainakin yksi takaesine ja katsoa lähteekö Huti enää taakse ollenkaan :) Luulen kyllä, että lähtee tai jos ei lähde, niin parilla treenillä sekin saadaan varmasti palautettua kuntoon, kun etsimismoodi on nyt löytynyt :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)