Vipa pääsi ihan ekaa kertaa hakumetsään jo joskus lopputalvesta, kun oli vielä luntakin. Mutta parin treenin jälkeen homma jätettiin hautumaan ja odottamaan kesää. Mutta nyt olisi aika aloittaa Vipan hakutreenit ihan toden teolla. Tällä viikolla Vipa onkin päässyt heti kaksiin treeneihin kun Huti on huilannut kokeen alla.
Vipa ei vielä ihan oo tajunnut, että mitä siellä metsässä oikein on tarkoitus tehdä, mutta selvästi jotain hirveän kivaa ja Vipalla on ihan hirvee kiire koko ajan jonnekin :D Tuskin tietää itsekään että minne. Meno oli toisinaan niin määrätietoisen näköistä, että erehdyin luulemaan, että sillä oli joku visio siitä, mihin se on menossa. Nyt olen jo oppinut, että ei sillä ole. Se vaan menee määrätietoisesti jonnekin :D
Niinpä Vipa kulkee metsässä ainoastaan pitkässä liinassa ja sitä ei päästetä irti ollenkaan. Missään vaiheessa. Koskaan. No ehkä joskus. Sitten kun se oikeasti tietää minne se on menossa. Siihen voi mennä muutama treeni.....kesä....? :D No ei kai sentään :) Hyvä hakukoira siitä varmasti tulee. Mutta tuo liina on osoittautunut kyllä hyväksi. Toisaalta Vipaa myös voi pitää hihnassa, koska se ei tule epävarmaksi eikä ala seurata mun ohjausta, vaikka kuinka estän sen etenemistä ja ohjailen sen menoa. Se menee iloisesti aina vaan sinne minne se pääsee eikä uhraa mulle ajatustakaan.
Maalimieskäytöstäkin voisi pikkuhiljaa ruveta miettimään, vaikka Vipa ei itseasiassa ole edes kovin paha pussailija. Se vetää vähän rinkiä maalimiehen ympärillä kunnes saa ruokaa ja sitten se on oikeastaan menossa jo etsimään seuraavaa tyyppiä. Ja maahankin se rauhoittuu nätisti heti jos sitä vähän purkilla/namilla ohjaa. Mutta ei juurikaan pussaile <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti