Vipa pääsi leirillä aksaamaan ja tokoilemaan ja uskokaa tai älkää, myöskin rallytokoilemaan! :D Kyllä vaan, ja heti mentiin kisoihin vaikkei olla koskaan edes reenattu. Ja Vipa sijoittui hienosti Kelmi-Nallikallion rally-tokomestaruuskisan kolmanneksi, vaikka oli koko kisan nuorin ja vielä alaikäinenkin. Voitto ja täydet pisteet jäi yhden -10 h... eiku... ov:n päähän. Jossakin hemmetin kyltillä olis kuulemma pitänyt pysähtyä enkä sitten muistanut sellaista. Mutta Vipa oli pätevä. Siltä sujui hienosti pujottelut ja käännökset ja eteen ja sivullesiirtymiset. No okei, kyseessä oli nakkiluokka, joten Vipa vaan kulki mukana ja söi nappuloita eikä varmaan tajunnut ollenkaan olevansa missään rally-tokossa :D Mutta paljon paremmin se silti handlasi sen kuin Huti, joka oli jaetulla sijalla seitsemän. Huti ois kyllä saattanut toimia paremmin, jos en olisi yrittänyt syöttää sille koko ajan niitä nappuloita...
Päästiin me sentään tekemään oikeaakin tokoa, jota koutsasi Lotta. Katottiin vähän Vipan seuraamista, kosketusalustaa ja pohdittiin luoksarin stoppeja.
Seuraaminen on nyt ehkä ihan hyvällä mallilla. Lotan mielestä ihan turhaan imutan sitä kun seuraa kerran hyvin ilmankin. Pomppiminen on ehkä suurin ongelma tällä hetkellä ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Palkka pitää tulla alas ja mun pitää muistaa kävellä reippaasti, että ei pysty pomppimaan niin paljoa. Ja seuruuta voisi tehdä paljon mutkitellen, jolloin pomppiminen myös vaikeutuu.
Kosketusalustaa katsottiin myös. Lotan mielestä se näytti hyvältä ja jopa ihan ruutuvalmiilta. Nyt vaan kun lähden tekemään sitä, niin ajatus pitäisi olla siinä, että palkka tulee alustalle ja koiralle pitää luoda ajatusta myös siitä pysähtymisestä ja paikalle jäämisestä.
Ite oon miettinyt että pitäisi jo alkaa tehdä kaikenmaailman stoppeja ja muita juttuja myöskin jo, mutta en oo halunnut kuitenkaan vielä aloittaa niitä. Ja Lotalta sain onneksi vahvistusta tälle ajatkselle. Vipa on vielä tosi nuori ja kroppassa ei ole vielä sellaista voimaa eikä kehonhallintaa mitä nuo stopit vaatisivat, joten parempi antaa pennun vielä kasvaa ja aloittaa siitä paikalla pysymisestä ensin. Ja lisäksi mun pitäisi tehdä paljon enemmän erilaisia kropanhallintatemppuja kuten peruutusta ja kaukoja ja pyörityksiä yms.
Sitten me vielä aksattiinkin. Tehtiin ensin erilaisia leluharjoituksia ilman esteitä ja lopuksi vielä esteen tarjoamista. Vipalta onnistui hyvin kuolleelle lelulle lähteminen, lelun nappaaminen matkalta ja ohjauskäteen tulemiset. Selvästi vaikeinta oli hidastaminen ja kääntyminen täydestä vauhdista. Kaikki toistot meni enemmän tai vähemmän pitkiksi. Niitä siis pitäisi erityisesti treenata. Esteen tarjominen sujui myös ihan ok siihen nähden että meidän penturyhmä oli sunnuntain viimeinen ryhmä ja Vipa alkoi olla varmasti jo aika väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta saatiin me siihen vähän ajatusta. Esteen tarjoamista pitäisi myöskin tehdä enemmän vielä kotona.
Kuvista kiitos Tiinalle!!
Kuvat (c) Tiina Jaakkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti