9. marraskuuta 2019

BH-koe ja juoksujen aloitus

Käytiin viime viikonloppuna Vipan kanssa Tampereella BH-kokeessa. Keli oli oli aivan hirveä. Matkalla satoi vettä ja välillä pilvet olivat niin tummia, että oli ihan pimeää. Mietin jo, että missähän kunnossa kenttä mahtaa olla ja pitääköhän mun makuuttaa Vipa-parkaa jossain vesilammikossa.

Mutta sää onneksi vähän kirkastui ja kenttä oli lopulta ihan hyvä, vaikka olikin märkä nurmi. Meidän suoritus alkoi paikkiksella. Se meni tosi hyvin. Sitten siirryttiin yksilöliikkeisiin. Vipan mielentila oli vähän huono siinä kun odoteltiin, että kaveri saa jätettyä koiransa paikkikseen. Seuruussa Vipa ei tuntunut ihan parhaalta ja tuijotteli vähän kentän päätyä kohti. Takaisin päin tultaessa oli parempi. Toinen seuruu meni aika samalla lailla paitsi, että Vipa oli nyt jotenkin epävarma siitä, että pitikö sen lähteä mukaan vai ei ja muutaman askeleen jälkeen se pysähtyi. Lisäkäskyllä jatkoi taas normisti, mutta tämä toistui myös molemmissa jäävissä. Muuten jäävät ja luoksetulo sujui hyvin.

Kaupunkiosuus suoritettiin läheisen Cittarin parkkiksella ja siinähän ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Siispä BH-koe oli suoritettu hyväksytysti :)


Tälle päivälle olin ilmoittanut Vipan tokokeeseen Pieksämäelle. Olin niin innoissani tästä, koska treenit on menneet viime aikoina niin hyvin ja niin monet liikkeet on nyt vihdoin loksahtaneet kohdalleen. Ruutuun on tullut todella paljon varmuutta lisää ja Vipa osaa nyt lähes tilantessa kuin tilantessa pysähtyä ruutuun ilman mun pysäytystä. Tunnarissa ei ole tullut pitkään aikaan mokia ja nyt myös itsevarmuus on kasvanut niin, että Vipa ei jää enää varmistelemaan kapuloita, vaan ottaa oman nopeasti ja tuo myös nopeasti. Ja kaukoja ollaan pystytty nyt tekemään monta kertaa kokonaisena sarjana ilman lisäkäskyjä, vääriä asentoja tai ennakointeja.

Mutta mehän ei sinne kokeeseen nyt päästykään testaamaan näitä, koska Vipa päättikin aloittaa juoksun!! :O

Tavallaan kiva, että pentujen odotus lyheni nyt kolmella viikolla siitä mitä olin arvioinut, mutta olisi ollut niiin kiva jäädä äitiyslomalle vasta tän kokeen jälkeen. Vipan kanssa on niin siistiä treenata, että tuli heti vähän haikea mieli tästä tauosta, mutta toivottavasti pentujen palluttelu saa mut pian unohtamaan tämän :)

22. syyskuuta 2019

Vipalle on tulossa pentuja

Vipan pentusuunnitelmat on vihdoinkin lyöty lukkoon ja tammi-helmikuussa olisi tulossa pieniä Vipan ja Ibran pentuja! :) Urokseksi on siis valittu Nallikallion Houdini eli Ibra.

isä:

Nallikallion Houdini "Ibra"

Ibra koiranetissä 
s. 13.3.2014
isä: Nonerides Fighting Izac
emä: FI AVA Nallikallion Lemmenlahja
Lonkat: A/A
Kyynäret: 0/0
Selkä: VA0, LTV0, SP0
Polvet: 0/0
Agi: 1-lk 
Kuva: Magee KUVA by Rita Larjava


Viimeisen vuoden aikana on tullut selattua koiranettiä paljon ja pohdittua erilaisia vaihtoehtoja, kunnes lopulta sovin treffit Ibran omistajan kanssa ja se oli sitten siinä. Ibra oli todella mukavan oloinen koira, jolla oli upea asenne työskentelyyn. Pidin Ibrassa juuri siitä, että se rakasti työntekoa, mutta toimi samalla hienosti yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Ibrassa on erittäin hyvä balanssi draivia ja ohjattavuutta. Ibran päälajina on agility ja Ibra kilpailee agilityn maksiluokassa.

Itselleni tärkeää on myös koiran fysiikka eli kyky liikkua ja käyttää kroppaansa. Tämä on yksi syy, miksi lopulta päädyin working-linjaiseen urokseen. Ibra on tässäkin suhteessa juuri sellainen, kuin toivoin. Se on erittäin elastinen ja hyvin liikkuva koira, jolla on hyvä hyppykyky.

Kävimme treenien päätteeksi vielä lenkilläkin ja Ibra tuli heti hyvin juttuun omien koirieni kanssa. Ibran omistajan mukaan Ibra on myös kotioloissa helppo ja mutkaton koira. Ibra suhtautui vieraisiin ihmisiin erittäin avoimesti. Sain leikittää sitä lelulla ja se leikki hyvin, vaikka en ollutkaan sen oma ohjaaja.

Ibran suku on minulle erittäin tuttua emän puolelta ja olen erittäin iloinen siitä, että sain juuri Ibran käyttööni tätä pentuetta varten. Ibran suvussa on monia upeita harrastuskoiria, joiden kasvua ja kehitystä pennusta aikuiseksi olen saanut seurata. Ibralla on myös ennestään yksi pentue ja yhden Suomessa asuvan nartun olen tavannutkin muutamia kertoja ja pidin siitä kovasti.

Emä:

TK2 Kelmi Bunyip "Vipa"

Vipa koiranetissä
s. 22.10.2015
isä: FI KVA, TVA Kelmi Valtavalta
emä: FI AVA, MVA Kelmi Kipenäinen
Lonkat: B/B
Kyynäret: 0/0
Selkä: VA0, LTV0, SP0
LTE: 140 p,  ++
Toko: VOI2
Näyttely: ERI 
Kuva: Ville Pajukoski

Kuva: Ville Pajukoski


Vipa on ollut aivan mahtava koira ja olen alusta asti toivonut, että Vipalle tulisi joskus pentuja, jotta minulla on mahdollisuus saada itselleni seuraava pentu tästä samasta linjasta.

Vipa on erittäin vikkeläjalkainen ja hieman terävä narttu. Pidän todella paljon siitä, että treenikentällä Vipa tekee kaiken todella säpäkästi ja hyvällä asenteella, mutta kotona se osaa silti ottaa iisisti. Vipa ei ota helposti painetta mistään ja kestää hyvin sen, että treeneissä jotain asioita joudutaan joskus korjaamaankin. Vipa on ihan superahne ja leikkii hanakasti, joten motivointi kaikkeen tekemiseen on todella helppoa.

Vipa on myös luonteeltaan hieman ihmisistä hullaantuvaa tyyppiä. Treeneissä tämä ei juurikaan ole ongelma, koska siellä Vipa keskittyy kyllä tekemiseen eikä ihmisiin, pussailun aika on sitten, kun treenit on loppu :) Itse olen sattuneesta syystä tähän ominaisuuteen erittäin tottunut enkä pidä sitä ongelmana, mutta pidän kuitenkin ihan hyvänä asiana sitä, että Ibra ei ole ihan saman lainen, vaan se oli ihmisiä kohtaan avoin, mutta ei suoranaisesti syliin tunkeva. Omistajan mukaan tykkää kuitenkin kotona pötkötellä kainalossa :)

Vipan kanssa treenataan aktiiviesti tokoa ja pk-hakua. Tokoa Vipan kanssa on aivan mahtavaa treenata, koska se on aina innoissaan ja rakastaa tehdä mitä tahansa. Joskus pitkien treenitaukojen jälkeen Vipalla meinaa mennä välillä hommat vähän överiksi, mutta jo muutaman treenikerran jälkeen siitä tulee taas mukava treenikaveri, joka kykenee keskittymään ja tekemään asiat oikein. Hakumetsässä Vipa on myös erittäin innokas. Sille on ollut helppoa opettaa suorat pistot, koska se etenee metsässä erittäin määrätietoisesti. Vipalla on myös erittäin tarkka nenä, joka toimii yleensä hyvin myös kovassa vauhdissa.

Odotan siis pennuista hyvällä moottorilla varustettuja nopeita koiria lajiin kuin lajiin. Ja mikä tärkeintä, myös arjessa mukavia koiria.

Mikäli kiinnostuit tästä yhdistelmästä, niin kerron mielelläni lisää ja Vipaa saa tulla katsomaan. Astutus tapahtuu luultavasti joulukuun aikana ja pentujen odotetaan syntyvän helmikuussa ja pentujen luovutus osuu tällöin huhti-toukokuulle.

Minulla ei ole kennelnimeä eikä pentujen kasvatukseen sopivia tiloja, joten teen tämän pentueen yhtiestyössä hyvän ystäväni Tiina Kauppisen kanssa, jonka kennelnimelle pentue lopulta rekisteröidään. Tiina asuu melkein meidän naapurissa eli pennut syntyvät täällä Laukaassa.

Tiedustelut:
Liis Tönnov
liis.tonnov@gmail.com
040 750 7784 (ark. klo 17.00 jälkeen)
Kytöläntie 29 A4
41310 Leppävesi

Hutille RTK3 Pieksämäeltä

Käytiin Hutin kanssa pitkästä aikaa rallytoko-kokeessa. Huti on kyllä ollut ihan hyvässä vedossa koko ajan, mutta ei olla nyt muilta kiireiltä ehditty kokeeseen.



Rata oli melko helpon oloinen meille. Mukavan vähän oikean seuruuta eikä mitään temppuja oikealta puolelta :) Huti oli oikein kivan tuntuinen valmistautuessa ja teki radan ihan hyvin, vaikka mua jännittikin ja olin taas omassa kuplassani ja jätin Hutin vähän yksin, mutta Huti teki silti :) Yllättäen kuitenkin houkutuksessa Huti ihan selkeästi noteerasi maassa olevat lelut ja olisi halunnut vähän katsella niitä. Yleensä se ei oo niitä edes huomannut.

Ainut oikea virhe tuli molemmat oikeaan kyltillä, kun en selkeästi ohjannut Hutia siihen ja se hukkui vähän mun selän taakse. Käskyttämällä sain sen kuitenkin oikealle puolelle. Tästä - 3 pistettä. Tämä tietysti aiheutti pientä sähläämistä mun omaan liikkeeseen kahdella seuraavalla kyltillä, mutta Huti teki kuitenkin oikein.

Lopoutuloksena siis luokkavoitto pisteillä 97 ja RTK3-koulutustunnus. Mukavaa, että saadaan taas ruveta treenaamaan uusia juttuja :)


4. toukokuuta 2019

Eka tulos voittajasta

Käytiin tänään labradorinnoutajien rally-tokon rotumestiskisassa Heinolassa. Tää oli Hutin toinen virallinen voittajaluokan kisa.


Kehitystä on tosiaankin tapahtunut viime kerran jälkeen. Ensinnäkin viime kisassa Huti sujahti monta kertaa oikean puolen seuruusta vasemmalle, mutta nyt se pysyi koko ajan oikealla puolella. Aika hankalaa se kyllä oli ja käytin vähän kehuja apuna, mutta onnistuttiin kuitenkin. Rata oli muuten meille aika helppo, mutta yksi juttu oli hankala. Nimittäin oikean puolen seuruusta piti tehdä se typerä "1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" - tehtävä. Vasemmalta se sujuu jo oikein hyvin, mutta oikealta ei olla edes kokeiltu vielä. Tästä tulikin meille tän kisan isoin miinus. Se oikealla puolella liikkeellelähtö on Hutille vieläkin vähän vaikea, joten sen varioiminen ei meiltä vielä onnistu. Treenasin sitä ennen meidän vuoroa ja sain Hutin tosi epävarmaksi kun välillä piti lähteä liikkeelle ja välillä ei. Eikä se onnistunut tietenkään radallakaan. Siitä saatiin - 3 (tvä) .

Sitten saatiin jostain syystä - 1 (as) liikkeestä seisomisesta, vaikka Huti suoritti sen mun mielestä täysin moitteettomasti. Tämä sama virhe oli myös edellisessä kokeessa ja silloinkin Huti teki liikkeen ihan ok. Olisi pitänyt kysyä tuomarilta tuosta, koska kyse ei ainakaan ollut koiran liikkumisesta. Ja toinen - 1 (kontr) tuli kasissa. Huti taisi ehkä vähän törmätä muhun siinä.

Loppupisteiksi jäi siis hienot 95 pistettä, jolla myös voitettiin meidän luokka :)

Erityisen tyytyväinen olin siihen, että kaksi viime kokeessa pieleen mennyttä kylttiä onnistuivat nyt hyvin. Kolmantena kylttinä ollut peruutus onnistui nyt sujuvasti. Mun askellus onnistui ja Hutin peruutus onnistui niin että se pysyi suorana ja mun mukana eikä istunut. Toinen onnistuminen oli "molemmat oikeaan"- kyltti, josta saatiin jopa kommentti hyvä! :) Tästä tais tulla viime kerralla jopa - 10.

Siispä jatkamme treenejä hyvillä mielin kohti Seinäjoen rotumestiksiä :)


[VIDEO




8. huhtikuuta 2019

Eka voittajan rallykoe

Ilmotin Hutin Ilmajoelle rallykokeeseen 6.4, vaikka tiesin kyllä, että ei olla vielä ihan koevalmiita. Ei olla tehty juurikaan muuta kuin sitä okean puolen seuruuta.

Koepaikalla sitten rupesin opiskelemaan rataa ja huomasin, että siellä on ainakin pari sellaista liikettä, mitä ei olla harjoiteltu ollenkaan. Koepaikalla treenaus ei ihan riittänyt ja molemmista liikkkeistä otettiin kympit. Lisäksi oikean puolen seuruu ei ollut vielä riittävän vahva ja Huti yritti jokaisessa käännöksessä vasemmalle puolelle ja näistä kerättiin yhteensä kolme kymppiä.

Vaikka vähän harmittikin, että oltiin niin huonoja, niin sain tästä kokeesta kyllä tosi paljon hyötyä. Tajusin, että meillä on vielä aika paljon tekemistä sen oikean seuruun kanssa ja treenejä pitää ehkä jotenkin vaikeutta, että osaaminen menisi seuraavalle tasolle. Ja opin nyt todellakin kantapään kautta ne uudet liikkeet! Tuomari vielä selitti tosi tarkasti mulle miten ne peruutusaskeleet pitää tehdä ja nyt tiedän täsmälleen mitä meidän pitää harjoitella. Hutille peruuttaminen ei oo ongelma kunhan itse pysyn pystyssä ja pystyn askeltamaan edes jotenkin sujuvasti samalla kun lasken niitä askelia. Myös molemmat vasempaan kyltti meni meillä kokeessa pieleen, kun ei oltu sitä etukäteen harjoiteltu ja siihenkin tuomarilta tuli hyvät vinkit, että mikä tässä liikkeessä on oleellista. Nyt on kova treeni-into päällä ja ruvetaan näitä juttuja treenaamaan heti kun tää takatalvi tästä hellittää :D

Laitan tähän tämän surkean räpellysvideonkin ihan vaan opiksi itselleni :)

Surkealaatuinen kuva radasta



Tuomarin kommentiksi saatiin tällä kertaa, että: "kun saat kopioitua vasemman seuruun oikealle puolelle, ratasuorituksesta tulee mahtava!"

14. helmikuuta 2019

Toinen VOI2 Tampereella 3.2.2019

Käytiin Vipsun kanssa vielä kerran testaamassa voittajaa, josko tuurilla saatsis ykkönen, mutta ei menny tuurilla :/ Meidän treenausmahdollisuudet on tällä hetkellä niin olemattomat, että odotetaan ihan suosiolla kevättä ennen kun yritetään uudestaan.

Onnellinen pieni tokoilija ❤️


Paikalla makuu (10): Tässä ei mitään ihmeempää ongelmaa.

Metallinouto (10): Tää oli oikeestikin tosi hyvä! :) Vipa lähti vauhdilla hakemaan kapulaa eikä empinyt yhtään metallia. Siisti ja päättäväinen nouto alusta loppuun. Tää oli siksikin ihan mahtava juttu, kun edellisessä kokeessa tää oli tosi vaikea.

L (10): Asennot tais olla seiso ja maahan. Saatiin kymppi, kun Vipa teki oikeet asennot, mutta oikeesti tää ei ollut kovinkaan hyvän tuntuinen liike edelleenkään.

Tunnari (0): Tähän kosahti sitten meidän ykkönen :/. Ei vaan osannut. Löysi heti oman ja nosti sitä vähän ja sitten jatkoi etsimistä hullun lailla ja nosteli vääriä. Tää tunnari vaatis vielä ihan hirveesti treeniä, koska treeneissäkin tulee vielä enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia.

Kaukot (7): Treenasin kaukoja ennen meidän vuoroa ja niistä löytyi bugi, jota en ehtinyt korjata :D Ja sama homma bugitti kehässäkin: ensimmäinen istuminen olikin seisominen. Ja valui jossain vaihdoissa myös vähän eteen. Tääki on vielä aivan liian keskeneräinen liike meille kokeeseen.

Seuraaminen (9): Tää tuntui ihan sairaan karseelta! Vipa oli ihan tosi edessä ja tuntui jopa vähän poikittavalta. Positiivista oli kuitenkin se, että nyt se oli huomattavasti hiljaisempi kuin viime kerralla. Oiskohan tullut yks joku selkeä ääni jossain ja muuten ihan hiljaa.

Ohjattu (10): Ei tää nyt ihan kympin liike ollut, kun seuraaminen oli ihan jäätävää kapulankyttäystä ja jouduin hidastelemaan ja oottelemaan ettei Vipa ois jääny vaan tuijottamaan kapuloita. Mutta nouto oli kyllä ihan kympin arvoinen! Olen erittäin tyytyväinen erityisesti palautukseen. Vipa tuli tasaisen päättäväisellä vauhdilla hyvin eteen asti ja jopa suoristi itsensä lopuksi, kuten on opetettu. Tähän olin siltä osin erittäin tyytyvöinen :)

Luoksetulo (6): Tää oli ihan yhtä huono ku viimeeksikin, vaikka treeneissä ollaan jo saatu välillä ihan hyviä stoppeja aikaan. Mutta eihän tää toki mikään valmis ja toimiva liike oo vielä tällä treenimäärällä.

Ruutu (7): Meidän varma liike ei onnistunut tälläkään kertaa. Vipa nousi seisomaan kun liike oli jo alkanut. Lähetin sen ruutuun ja nyt se pysähtyi sentään, mutta ei vielä riittävän varman oloisesti eikä kuunnellut kunnolla maahanmenokäskyä, joten siitä vielä kaksoiskäsky.

Kokonaisvaikutus (9): Tuomarin mielestä Vipalla oli vauhtia vähän liikaakin ja kuulemma meno olisi hienoa, kun saatais vähän lisää malttia :) Ite oon sitä mieltä että vauhtia ei oo yhtään liikaa, vaan osaamattomuutta :)

Tuomarina Ilkka Sten ja loppupisteet 235.

Vipa ei tuntunut ihan niin hyvältä, kuin viime kokeessa. Jäi jotenkin enemmän kiinni asioihin eikä keskittynyt kovinkaan hyvin minuun. Tekemistä riittää siis muuallakin kuin pelkästään liikkeissä ja tää oli taas kerran hyvä käydä tajuamassa. Liikkeistä jotkut sujuu jo tosi hyvin ja paremmin kuin luulenkaan, mutta sitten taas nuo hankalat liikkeet ei vaan tuu varmoiksi ilman treeniä. Tästä huolimatta oli kiva käydä Vipsun kanssa kehässä. Katotaan sitten keväämmällä uudestaan :)

1. tammikuuta 2019

Vuosi 2018

Blogin mukaan me ei olla tänä vuonna tehty toukokuun jälkeen yhtään mitään, mutta ollaan me oikeasti treenattu ja käyty kokeissakin. Mulla vaan ei ole ollut nyt aikaa kirjoitella koeraportteja, mikä on vähän harmillista, koska ne ovat hyödyllisiä :) Uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni, että ensi vuonna teen kaikista kokeista blogitekstin.

Uudenvuoden treenit :) 


HUTIN VUOSI 2018

PK

Hutin kanssa osallistuttiin toukokuussa Uuraisilla jälkikokeeseen ja saatiin sieltä JK1 ykköstuloksella, vaikka yksi keppi jäikin metsään. 

Ilmoitin Hutin myös rotumestiksiin EK-kokeeseen, mutta se koe päättyi meidän osalta varsin surullisesti. Aamulla ennen varsinaista koetta oli kenttään tutustuminen. Huti ei tuntunut siinä kovin hyvältä. Vauhtiliikkeissä meni vähän käsijarru pohjassa ja pahinta oli se, että hyppy ei oikein kulkenut. Otin hypyn kahteen kertaan paluuhyppynä ilman kapulaa kovalla hetsauksella ja ekalla kerralla Huti muistaakseni kolautti vähän esteeseenkin. Pienellä kolautuksella ei tokikaan ole mitään merkitystä sinänsä, mutta hyppääminen tuntui jotenkin poikkeuksellisen vaivalloselta. Aloin jännittä meidän suoritusta ihan hirveästi, kun pelkäsin, että Huti ei selviä esteestä. Eikä selvinnytkään :( Se hyppäsi kapulan suuntaan ihan hirveän näköisen hypyn ja näytti siltä, että alastulo teki kipeää. Huti käveli kapulalle surkean näköisenä ja jäi katsomaan minua. Kun pyysin sen tulemaan luokse, se meni esteen taakse seisomaan ja jäi sinne surkeana heiluttamaan häntää. Mulla oli tässä vaiheessa jo ihan kauhean paha mieli, mutta en osannut tehdä muuta kuin jatkaa kokeen loppuun. Saatiin tottiksesta 66 pistettä ja keskeytettiin koe siihen. Samalla keskeytettiin myös Hutin koko pk-ura.

Mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, että metrisen esteen hyppääminen ei ole Hutille enää kovin mieluista hommaa. Aina se on hypännyt silti, mutta se samanlainen into ja palo siihen on kadonnut jonnekin. Kun tiedän, että sillä on etujalassa rasitusvamma, niin olen tietysti usein miettinyt, että onkohan se jalka kipeä. Huti ei ole sitä jalkaa oikeastaan koskaan ontunut tai muutenkaan oireillut, joten olin päättänyt, että treenataan ja kisataan niin kauan kun Huti näyttää jotain selviä merkkejä siitä, ettei pysty tai halua enää tehdä. 

Jossain vaiheessa Hutille tulikin ongelmia sen metrisen kanssa. Välillä se ei pystynyt ponnistamaan niin korkealle, että olisi päässyt puhtaasti yli. Tämä oli ihan tosi omituista, koska metrin este on aina ollut Hutille helppo. Nämä ponnistusongelmat hävisivät kuitenkin poikkeuksetta heti, kun käytiin hierojalla. Siispä jatkettiin vielä kisaamista, kun lihashuolto kerran auttoi. En siis pitänyt tätä vielä merkkinä siitä, että olisi aika lopettaa.

Sen sijaan sen rotumestis kokeen estesuoritukset oli mun mielestä sellainen merkki, että nyt on aika lopettaa. Vaikka Huti oli vielä kaksi viikkoa aiemmin hypännyt puhtaat hypyt jälkikokeessa ja se oli käynyt hierojalla ennen koetta, niin nyt se näytti todella siltä, että sitä sattuu. Toki on mahdollista, että se oli vaan jumissa pitkästä automatkasta tai jotain muuta, mikä vaikutti siihen juuri sinä päivänä. Ehkä se jalka ei oikeasti olekaan kipeä, kuvittelen vaan, että epäonnistunut koe johtui siitä, että koira on kipeä.

En ole tuon kokeen jälkeen kertaakaan testannut hyppyä, että menisikö se siitä kuitenkin vielä yli. En halua. En halua ottaa sitä riskiä, että enää ikinä näkisin Hutia sen näköisenä, kuin siellä kokeessa.

Sain tietää rasitusvammasta sattumalta, kun Huti kuvattiin vuonna 2015. Ajattelin tuolloin, että kaikki harrastukset pitää lopettaa. Vaikka nyt, vuonna 2018 harmittaakin, että ei voida enää koskaan osallistua pk-kokeisiin ja valioarvot jäivät sitten kuitenkin vain haaveeksi, niin toisaalta olen vain onnellinen siitä, että ollaan voitu kisata vielä näinkin paljon. Huti on tuon jälkeen vielä aloittanut kisaamisen kahdessa uudessa pk-lajissa saaden koulutustunnukset EK3 ja JK2. Kaikkiin niihin kokeisiin, joihin päästiin vielä osallistumaan, liitty paljon ihania muistoja ja fiiliksiä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut omakseni tuon upean koiran, jonka kanssa on ollut ihan mielettömän hienoa tutustua tähän upeaan harrastukseen ja kulkea tätä matkaa. Hutin kanssa ollaan koettu yhdessä niin paljon hienoja hetkiä, että tuntuu ihan tyhmältä harmitella jotain puuttumman jääneitä titteleitä. 

Vaikka pk-ura päättyikin jalan takia, niin jalka ei oireile mitenkään normaalissa elämässä, vaan Huti saa juosta ja riehua kuten ennenkin ja on muuten täysin terve kahdeksan vuotias :) 

Tässä se menohyppy kokeessa. Mun maallikon näkemys sanoo,
että Huti yrittää hypätä noin takapainoisesti, jotta
alastulo olisi etupäälle mahdollisimman painoton.
Kuva: Pauliina Havo

RALLY-TOKO 

Huti on vähän sattuman kautta aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksenkin. Huti osallistui Marian kanssa elämänsä ensimmäiseen rally-tokokokeeseen rotumestiksissä. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämän jälkeen rohkenin itsekin sitä ohjaamaan ja ehdittiin vuoden aikana saada kasaan koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Osallistuttiin jopa SM-kisoihin Sbcak:n joukkueessa alokasluokkalaisina. Tehtiinkin siellä muuten ihan mallikelpoinen suoritus, mutta peruutustehtävässä olin ottanut tuomarin mukaan liian lyhyen askeleen, josta saatiin - 10 ja se siitä kisasta sitten :/

Rally-toko on osoittautunut varsin hyväksi eläkeläislajiksi Hutille ja viiden kokeen jälkeen omakin ahdistus lajia kohtaan on jo vähän hälventynyt, kun olen alkanut vähän ymmärtää lajin logiikkaa.

#RTSM18


Vuoden viimeinen rallykoe Salossa.
Täydet 100 p ja RTK2 :) 


NÄYTTELYT

Jossain omituisessa mielenhäiriössä keksin ilmoittaa myös Hutin erkkariin, kun ajattelin, että voisin ihan kannatuksen vuoksi käydä juuri sieltä yrittämässä Vipalle sitä H:ta. Ei ehkä mikään maailman viisain idea. Huti nyt vaan sattuu olemaan aika paljon ylikorkea kelpieuros ja jos sen vie erikoisnäyttelyyn rotua tuntevalle tuomarille, niin kyllähän hän sen huomaa :D Tuomarin ensimmäinen kommentti oli, että "oh, its BIG!". Huti sai H:n. 

MITÄS ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

No opetellaan tietenkin oikean puolen seuramista! XD Tavoitteena on vähintäänkin koulutustunnus voittajaluokasta ja ainakin starttaaminen mestarissa.


VIPAN VUOSI 2018

PK-HAKU

Vipa on päässyt tänä vuonna treenaamaan paljon enemmän hakua, kun Hutin hakutreenit loppuivat kesäkuussa. Vipa osaa jo melkein tulla keskilinjalle nätisti ja olla sekoamatta tuomarista kesken kättelyn (paitsi, jos tuomari on Ellu, niin ei ehkä onnistu vielä XD). Vipa osaa myös lähteä pistolle ilman apuja ja riippuen vähän siitä miten kiire neidillä on tai mikä on tuulen suunta tai tähtien asento, niin saattaa jopa löytää maalimihen sieltä metsästä. Opetin sille myös auttavasti jonkinlaisen hätäisen haukkuilmaisun ja yritin siirtää sitä jo metsäänkin, mutta lopulta jouduin luopumaan siitä ajatksesta, koska Vipan mielestä maalimiehen kaivaminen oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin pelkkä haukkuminen :/

TOKO

Tokossa ollaan vuoden aikana käyty kolme kertaa AVO-luokan kokeessa ja saatiin koulutustunnus TK2. Joulukuussa käytiin testaamaassa myös voittajaluokkaa, mutta se oli ehkä vielä vähän aikaista, vaikkakin erittäin hyödyllistä. Hoksasin kokeesssvmuutamia sellaisia juttuja, joita en treeneissä ole tajunnut ollenkaan.

Vipan kanssa tämä tokomatka on tuntunut jotenkin yllättävän vaikelta ja ristiriitaiselta. Toisaalta sen kanssa on ihan huikean hienoa treenata ja tehdä asioita ja on ihan mahtavaa millaisella asenteella se tekee juttuja. Toisaalta taas tuntuu, että edistytään jotenkin ihan tuskallisen hitaasti kaikissa asioissa. Vipan mahtava puoli on se, että sen kanssa pystyy treenaamaan tosi paljon. Se jaksaa loputtomasti toistaa samaa juttua uudestaan ja uudestaan ja ihan joka päivä. Ja tuntuu, että nopeampi edistyminen vaatisikin treenaamista useammin, mutta siihen en ole nyt itse pystynyt. Varsinkin nyt talvella tilanne tuntuu ihan mahdottomalta, kun ulkona on liukasta eikä missään ole valaistua kenttää, jossa koiraa saisi treenata. Halleihin on ihan mahdotonta päästä, kun vapaakorttilaisille ne vapautuvat vasta kello 22.00 jälkeen. Olen yrittänyt käydä hallissa treenaamassa niin paljon kuin mahdollista, mutta 2 treeniä viikossa ei oikein riitä :/

NÄYTTELYT

Vipa osallistui elämänsä ensimmäiseen ja toivottavasti myös viimeiseen näyttelyyn. Vipa sai erkkarssa ruotsalaiselta tuomarilta ERI:n, joten sen puolesta ei onneksi tarvitse enää uudestaan mennä. Lisäksi oltiin Vipan kanssa näyttelytuomareiden koearvostelussa esimerkkikoirakkona ja viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että näyttelykehät ei vaan oo meidän juttu. Ei vaikka koirani olisivat miten kauniita ja upeita, niin on ihan kaikkien osapuolten kiusaamista mennä sinne harjoittelemaan paikalla seisomista. Koska minä en ikinä jaksa moista asiaa treenata vapaasta tahdostani, niin pliis ihmiset, älkää enää ikinä sanoko mulle, että mun koirista vois tulla muotovalioita, kun veisin niitä vähän näyttelyyn!  XD

MITÄ ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

PK-HAKU

Jos ei muuta, niin käydään ainakin BH-koe. Salaisena haaveena olisi myös korkata syksyllä hakukoe, mutta se vaatisi multa vähän erilaista asennetta meidän haku- ja tottistreeneihin. 

TOKO

Tokossa tavoitteena on ennen kaikkea saada varmuutta lisää muutamiin liikkeisiin, niin että ei tarvitse mennä kokeisiin toivoen, että ne onnistuvat. Haetaan kisakokemusta keräämällä koulari Voittajaluokasta. Toivottavasti päästään starttaamaan myös EVL:ssa :) 

LUONNETESTI

Yritetään saada paikka myös luonnetestiin :)