Nyt on kauan odotetut PK-SM:t kisattu ja uskomatonta kyllä, minun pieni Hutini oli tänä vuonna neljänneksi paras hakukoira. Noloa kyllä myöntää ettei saatu edes tulosta, mutta kisa on kisa ja sijoitus ratkaisee ;)
Kisa alkoi jo perjantaina kenttään tutustumisella. Otin vähän aloitusta ja esteitä, eteenmenon ja paikkista. Mulla ei ollut mukana muita leluja kuin the keltainen frisbee, jota tapaan treeneissä pitää liivin sisällä kun se ei mahdu millään taskuun. Nyt sitten tajusin ihan viime hetkellä, että enhän minä voi nyt tunkea sitä lelua liivin sisään kun on pakko olla se järjettömän kokoinen numeroliivi päällä. Siinä sitten pohdin tilannetta noin sadasosasekunnin ja rupesin riisumaan treeniliiviä kokonaan pois. En kyllä tiedä, että mitä hiton hyötyä siitä olevinaan oli...? Nyt mulla ei ainakaan ollut mitään paikkaa sille lelulle... Joten pidin sitä koko treenin ajan kädessä. Huti oli kyllä ihan hyvässä vireessä, mutta kyttäsi koko ajan leluaan ja musta tuntui, että se ei ollut kuulolla ollenkaan ja tuntui vähän ärsyttävältä. Tästä kyttäyksestä ja kuuntelemattomuudesta huolimatta Huti teki kuitenkin tosi hyvin kaiken mitä se teki. Mm. esteet oli tosi hyvät eikä tainnut edes nostaa persettä heitossa. Eteenmenon otin varmanpäälle ja Huti sai nähdä minne lelu vietiin. Ja sitten vielä paikkis. Jäi sinne hyvin ja makasi hyvin. Huh. Jälkeenpäin jäin vähän miettimään, että olisiko pitänyt ottaa vielä toinen eteenmeno maahanmenolla..
Lauantaina alkoi sitten se varsinainen kisa. Hakukoirien tottikset alkoivat heti aamulla kahdeksalta ja meidän vuoro oli aika alkupäässä. Oltiin kolmannen parin eka koirakko. Huti oli ihan kauhean tuntuinen kun otin sen autosta. Se ei ollut kyllä yhtään menossa tekemään mitään tottista. Yritin siinä parkkiksella sitä vähän haukutella ja tehdä jotain kapulan luovutuksia kun se oli eilisissä treeneissä taas haukkunut niissä. Nyt ei haukkunut. Ihan turhaa touhua. Testasin sen sijaan maahanmenoa. Voi jumalauta! Se ei mee maahan! Ei hitto, luulin että tää ois ollu helppo. Ei muuta kuin vääntämään.. Pitäähän se nyt maahan saada yhdellä käskyllä! Lopetin mun tyhmät treenit kun sain maahanmenon edes jotenkin onnistumaan ja lähdettiin parkkikselta kohti kenttää. Yritin vielä viritellä Hutia kentän laidalla, mutta se vaan kiroili mulle eikä keskittynyt yhtään. En saanut taaskaan siihen mitään otetta. Pikkuisen puski tuskanhikeä pintaan... Ja sitten oli vaan pakko mennä.
Mielentilaansa nähden Huti teki kuitenkin ihan hyvän tottiksen. Ei juurikaan virheitä. Yksi ennakoitu perusasento edestä, hieman valuva liikkeestä seisominen ja kosketus esteeseen tullessa. Siinä ne taisi ollakin. Mutta harmittaa vähän, että asenne liikkeissä oli niin huono. Huti osaa tehdä kyllä näyttävämmänkin näköistä tottista kun mielentila vaan on oikea. Saatiin paikkiksesta ja eteenmenosta erinomaiset ja ne olikin tosi hyvät. Huti oli paikkiksessa todella skarppina eikä meinannutkaan nousta sieltä. Myös eteenmenoon olin tosi tyytyväinen. Edellisen päivän treenin ansiosta se meni nyt todella suoraan ja uskomatonta kyllä, myös suht rivakasti ekalla käskyllä maahan! :) Myös sellaiseen pikku yksityiskohtaan olin tosi tyytyväinen, että Huti teki joka liikkeen jälkeen todella hyvät perusasentoon siirtymiset. Tuomarikin mainitsi arvostelussaan joka kerta, että siirtyy perusasentoon erittäin voimakkaasti :) Muut liikkeet taisivatkin olla jotain tasoa hyvä, joten ajattelin mielessäni, että saatais ehkä jotain 80 pistettä. Olin todella yllättynyt kun tuomari sanoi, että "yhteensä 90 pistettä" :O Aika mahtavaa! Se oli sitten aika varma maastopaikka myöskin :)
Harmi vaan, että esineruutu ei oo viime aikoina sujunut oikein treeneissäkään.. Kaikkia pikkutreenejä Huti on kyllä tehnyt koko ajan tosi hyvin, mutta heti kun mennään isoon ruutuun, niin homma ei enää toimikaan. En oikein ole keksinyt tähän mitään ratkaisua enkä ole treeneissäkään saanut tehtyä onnstuneita suorituksia... Mulla oli siis aika selkeä visio siitä miten meidän kisaruutu tulee menemään ja juuri niinhän se menikin. Kaksi esinettä nousi.
Lähetin Hutin ihan ekana vasenta sivurajaa pitkin ja jos nyt oikein muistan, niin se taisi kerrankin mennä hyvin kulmaan asti, kun yleensä se leikkaa sitä kulmaa aika rajusti. Ei kuitenkaan nostanut sieltä esinettä, vaikka siellä se sitten kuulemma oli ollut. Ehkä ei käynyt riittävän syvällä kuitenkaan tai ei vaan ollut nenä auki. Jatkettiin eteenpäin ja kaksi esinettä löytyi suht kivuttomasti. Sitten oltiinkin käyty jo koko ruutu läpi eikä mulla ollut mitään ajatusta siitä mihin mä lähettäisin sitä koiraa uudestaan. Lähetin sitten vaan jostain. Ja kutsuin pois ja lähetin taas jostain. Ja koitin käydä etureunaa läpi myöskin. Ei mitään. Alkoi turhauttaa ihan sikana, kun tuntui että etitään jotain neulaa heinäsuovasta :( Vaikka olishan tän nyt pitänyt olla oikeasti helppo :/ Sitten loppuikin aika. Saatiin 19 p. Siinä sitten ajattelin, että nonnih. Se oli siinä sitten. Ollaan varmaan koko kisan viimeisiä. Vähän tietysti harmittikin, mutta olin tähän jo etukäteen vähän varautunutkin, koska tää on valitettavasti meidän perustasoa tällä hetkellä :(
Homma jatkui vasta seuraavana aamuna. 5:30 piti olla jo reippaana treffipaikassa ja 6:00 aloitti eka koira. Meillä oli maastonumero 8. Hakurata oli järjestetty niin hienosti, että homma eteni todella nopeasti. Päästiin metsään juuri ja juuri ennen kun päivä alkoi kunnolla paistaa. Toki lämmintä alkoi olla jo radalla, mutta ei vielä pahasti ja Huti sai vielä odotella viileässä omaa vuoroaan.
Kun vihdoinkin oli meidän vuoro valmistautua, Huti ei ollut yhtään sen oloinen, että se olisi mihinkään hakumetsään menossakaan. Yleensä se sekoaa ihan hulluna kun päästän sen autosta ja se vaan haukkuu koko ajan, pomppii mua päin eikä malta käydä pissalla. Nyt se oli ihan hiljaa ja kävi ihan omatoimisesti kusella. Vähän huolestuin tästä.. Sitten siirryttiin odottelupaikalle. Käsken Hutin treeneissäkin maahan kun odotellaan omaa vuoroamme. Joudun sitä siinä aina hyssyttämään kun se haluaisi vaan räyhätä koko ajan. Nyt se makasi kuin tatti eikä harkinnutkaan päästävänsä yhtään ääntä. Aloin olla jo todella huolissani... Yritin sitä siinä vähän hetsata jollain ja sain sen haukahtamaan ehkä kaksi kertaa. Tässä kohtaa aloin voida jo vähän pahoin..
Sitten meidät kutsuttiin radalle. Lyhyet aloitushaukut ja liivit päälle ja menoksi. Yritin antaa Hutin vähän vetää mua radalle, niin kuin aina annan treeneissäkin lyhyen pätkän, mutta ei se edes vetänyt kunnolla. Ja ilmoittautumisessa se yleensä nuuhkii ihan vimmatusti ilmaa molemmin puolin rataa ja on jo kovasti menossa johonkin. Nyt se istua nökötti mun vieressä ja piti muhun KONTAKTIA! :O Ajattelin siinä vaan että voihan saakeli, mitäköhän tästäkin oikein tulee. Tää mun koira ei kyllä lähe varmaan yhtään mihinkään.. Sitten saatiin lupa aloittaa ja siiryin lähetyspaikalle. Yhtäkkiä Huti olikin ihan sikana menossa johonkin. Se oli aivan liekeissä ja odotti skarppina lähtölupaa. Annoin luvan ja Huti lähti kuin pieni raketti pistolle. Se oli hiljaa ja keskittynyt ja määrätietetoinen. Olin ihan että VAU! Kylläpäs se lähtikin hienosti :) Molemmat etukulmat oli tosi hyvät. Huti lähti lujaa ja tuli myöskin tosi lujaa takaisin. Toisesta kulmasta tullessaan se törmäsi johonkin kiveen/kallionreunaan ja kompuroi vähän. Huolestuin pikkuisen, että oliko se loukannut itseään, mutta kun se kerran lähti edelleen kovaa pistolle, niin ajattelin, että uskalletaan jatkaa.
Olin ite vähän pihalla ja hukkasin keskilinjan pari kertaa eikä mulla ollut ihan hirveän hyvää käsitystä siitä miten tää meidän homma oikein menee. Lähettelin Hutia vaan vuoron perään puolelta toiselle ja jos tuntui siltä, että se lähti vähän väärään suuntaan tai meinasi oikaista pistoa, niin pysäytin sen ja ohjasin vastakkaiseen suuntaan. Sitten löytyikin vasemmalta puolelta maalimies. Ilmaisu oli enimmäkseen ihan ok. Huti haukkui ihan hyvin maalimiestä kun tulin lähelle ja tuli myöskin hyvin siltä pois. Olin vähän hermostunut ja käskytin ja kehuin sitä kun odotettiin, että mm pääsee pois piilosta. Tästä saatiin tuomarilta vähän noottia myöhemmin arvostelussa.
Sitten jatkettiin. Mulla ei ollut enää mitään hajua kuinka pitkällä me oltiin enkä ehtinyt hirveästi miettiä, että pitäisköhän jotain löytyä jo. Kun näin että Huti on tulossa vasemmalta puolelta pistolta, niin meinasin kutsua sitä, mutta ennen kun ehdin sanoa mitään, Huti nostikin nenän ylös ja lähti selvästi hajun perässä eteenpäin. Ja kohta kuuluikin haukkua. Taidettiin tehdä ehkä yksi pisto tämän jälkeen kunnes tuomari sanoi, että tämä riittää. Yksi tyyppi oli siis jäänyt metsään :( Ärsytti aika paljon.
Sitten hypättiin Hutin kanssa autoon ja meidät kuskattiin takaisin radan alkuun tuomarin arvosteluun. Olin varma että saadaan vaan kuulla miten surkeita me ollaan ja mieli oli aika matalana :/ Yllättäin tuomarin mielestä meidän työskentely oli ollut kuitenkin tosi hyvää vaikka harmillisesti se ukko sinne tällä kertaa jäikin. Saatiin kehuja Hutin hyvästä risteilystä ja ohjattavuudesta radalla. Ilmaisutkin oli pääsääntöisesti ihan hyviä, mutta jokunen piste meni mun oman toiminnan takia kun käskytin Hutia liikaa piiloilla. Pisteitä ei tietysti voi paljoa antaa kun se yksi maalimies kerta jäi, mutta saatiin me kuitenkin 116 pistettä.
Kuvat (c) Hannele Rontu
Iso kiitos Hannelelle mahtavista kuvista!
