Vuosi 2018

Blogin mukaan me ei olla tänä vuonna tehty toukokuun jälkeen yhtään mitään, mutta ollaan me oikeasti treenattu ja käyty kokeissakin. Mulla vaan ei ole ollut nyt aikaa kirjoitella koeraportteja, mikä on vähän harmillista, koska ne ovat hyödyllisiä :) Uuden vuoden lupauksena lupaan itselleni, että ensi vuonna teen kaikista kokeista blogitekstin.

Uudenvuoden treenit :) 

HUTIN VUOSI 2018

PK

Hutin kanssa osallistuttiin toukokuussa Uuraisilla jälkikokeeseen ja saatiin sieltä JK1 ykköstuloksella, vaikka yksi keppi jäikin metsään. 

Ilmoitin Hutin myös rotumestiksiin EK-kokeeseen, mutta se koe päättyi meidän osalta varsin surullisesti. Aamulla ennen varsinaista koetta oli kenttään tutustuminen. Huti ei tuntunut siinä kovin hyvältä. Vauhtiliikkeissä meni vähän käsijarru pohjassa ja pahinta oli se, että hyppy ei oikein kulkenut. Otin hypyn kahteen kertaan paluuhyppynä ilman kapulaa kovalla hetsauksella ja ekalla kerralla Huti muistaakseni kolautti vähän esteeseenkin. Pienellä kolautuksella ei tokikaan ole mitään merkitystä sinänsä, mutta hyppääminen tuntui jotenkin poikkeuksellisen vaivalloselta. Aloin jännittä meidän suoritusta ihan hirveästi, kun pelkäsin, että Huti ei selviä esteestä. Eikä selvinnytkään :( Se hyppäsi kapulan suuntaan ihan hirveän näköisen hypyn ja näytti siltä, että alastulo teki kipeää. Huti käveli kapulalle surkean näköisenä ja jäi katsomaan minua. Kun pyysin sen tulemaan luokse, se meni esteen taakse seisomaan ja jäi sinne surkeana heiluttamaan häntää. Mulla oli tässä vaiheessa jo ihan kauhean paha mieli, mutta en osannut tehdä muuta kuin jatkaa kokeen loppuun. Saatiin tottiksesta 66 pistettä ja keskeytettiin koe siihen. Samalla keskeytettiin myös Hutin koko pk-ura.

Mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, että metrisen esteen hyppääminen ei ole Hutille enää kovin mieluista hommaa. Aina se on hypännyt silti, mutta se samanlainen into ja palo siihen on kadonnut jonnekin. Kun tiedän, että sillä on etujalassa rasitusvamma, niin olen tietysti usein miettinyt, että onkohan se jalka kipeä. Huti ei ole sitä jalkaa oikeastaan koskaan ontunut tai muutenkaan oireillut, joten olin päättänyt, että treenataan ja kisataan niin kauan kun Huti näyttää jotain selviä merkkejä siitä, ettei pysty tai halua enää tehdä. 

Jossain vaiheessa Hutille tulikin ongelmia sen metrisen kanssa. Välillä se ei pystynyt ponnistamaan niin korkealle, että olisi päässyt puhtaasti yli. Tämä oli ihan tosi omituista, koska metrin este on aina ollut Hutille helppo. Nämä ponnistusongelmat hävisivät kuitenkin poikkeuksetta heti, kun käytiin hierojalla. Siispä jatkettiin vielä kisaamista, kun lihashuolto kerran auttoi. En siis pitänyt tätä vielä merkkinä siitä, että olisi aika lopettaa.

Sen sijaan sen rotumestis kokeen estesuoritukset oli mun mielestä sellainen merkki, että nyt on aika lopettaa. Vaikka Huti oli vielä kaksi viikkoa aiemmin hypännyt puhtaat hypyt jälkikokeessa ja se oli käynyt hierojalla ennen koetta, niin nyt se näytti todella siltä, että sitä sattuu. Toki on mahdollista, että se oli vaan jumissa pitkästä automatkasta tai jotain muuta, mikä vaikutti siihen juuri sinä päivänä. Ehkä se jalka ei oikeasti olekaan kipeä, kuvittelen vaan, että epäonnistunut koe johtui siitä, että koira on kipeä.

En ole tuon kokeen jälkeen kertaakaan testannut hyppyä, että menisikö se siitä kuitenkin vielä yli. En halua. En halua ottaa sitä riskiä, että enää ikinä näkisin Hutia sen näköisenä, kuin siellä kokeessa.

Sain tietää rasitusvammasta sattumalta, kun Huti kuvattiin vuonna 2015. Ajattelin tuolloin, että kaikki harrastukset pitää lopettaa. Vaikka nyt, vuonna 2018 harmittaakin, että ei voida enää koskaan osallistua pk-kokeisiin ja valioarvot jäivät sitten kuitenkin vain haaveeksi, niin toisaalta olen vain onnellinen siitä, että ollaan voitu kisata vielä näinkin paljon. Huti on tuon jälkeen vielä aloittanut kisaamisen kahdessa uudessa pk-lajissa saaden koulutustunnukset EK3 ja JK2. Kaikkiin niihin kokeisiin, joihin päästiin vielä osallistumaan, liitty paljon ihania muistoja ja fiiliksiä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut omakseni tuon upean koiran, jonka kanssa on ollut ihan mielettömän hienoa tutustua tähän upeaan harrastukseen ja kulkea tätä matkaa. Hutin kanssa ollaan koettu yhdessä niin paljon hienoja hetkiä, että tuntuu ihan tyhmältä harmitella jotain puuttumman jääneitä titteleitä. 

Vaikka pk-ura päättyikin jalan takia, niin jalka ei oireile mitenkään normaalissa elämässä, vaan Huti saa juosta ja riehua kuten ennenkin ja on muuten täysin terve kahdeksan vuotias :) 

Tässä se menohyppy kokeessa. Mun maallikon näkemys sanoo,
että Huti yrittää hypätä noin takapainoisesti, jotta
alastulo olisi etupäälle mahdollisimman painoton.
Kuva: Pauliina Havo

RALLY-TOKO 

Huti on vähän sattuman kautta aloittanut tänä vuonna uuden harrastuksenkin. Huti osallistui Marian kanssa elämänsä ensimmäiseen rally-tokokokeeseen rotumestiksissä. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämän jälkeen rohkenin itsekin sitä ohjaamaan ja ehdittiin vuoden aikana saada kasaan koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Osallistuttiin jopa SM-kisoihin Sbcak:n joukkueessa alokasluokkalaisina. Tehtiinkin siellä muuten ihan mallikelpoinen suoritus, mutta peruutustehtävässä olin ottanut tuomarin mukaan liian lyhyen askeleen, josta saatiin - 10 ja se siitä kisasta sitten :/

Rally-toko on osoittautunut varsin hyväksi eläkeläislajiksi Hutille ja viiden kokeen jälkeen omakin ahdistus lajia kohtaan on jo vähän hälventynyt, kun olen alkanut vähän ymmärtää lajin logiikkaa.

#RTSM18

Vuoden viimeinen rallykoe Salossa.
Täydet 100 p ja RTK2 :) 

NÄYTTELYT

Jossain omituisessa mielenhäiriössä keksin ilmoittaa myös Hutin erkkariin, kun ajattelin, että voisin ihan kannatuksen vuoksi käydä juuri sieltä yrittämässä Vipalle sitä H:ta. Ei ehkä mikään maailman viisain idea. Huti nyt vaan sattuu olemaan aika paljon ylikorkea kelpieuros ja jos sen vie erikoisnäyttelyyn rotua tuntevalle tuomarille, niin kyllähän hän sen huomaa :D Tuomarin ensimmäinen kommentti oli, että "oh, its BIG!". Huti sai H:n. 

MITÄS ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

No opetellaan tietenkin oikean puolen seuramista! XD Tavoitteena on vähintäänkin koulutustunnus voittajaluokasta ja ainakin starttaaminen mestarissa.

VIPAN VUOSI 2018

PK-HAKU

Vipa on päässyt tänä vuonna treenaamaan paljon enemmän hakua, kun Hutin hakutreenit loppuivat kesäkuussa. Vipa osaa jo melkein tulla keskilinjalle nätisti ja olla sekoamatta tuomarista kesken kättelyn (paitsi, jos tuomari on Ellu, niin ei ehkä onnistu vielä XD). Vipa osaa myös lähteä pistolle ilman apuja ja riippuen vähän siitä miten kiire neidillä on tai mikä on tuulen suunta tai tähtien asento, niin saattaa jopa löytää maalimihen sieltä metsästä. Opetin sille myös auttavasti jonkinlaisen hätäisen haukkuilmaisun ja yritin siirtää sitä jo metsäänkin, mutta lopulta jouduin luopumaan siitä ajatksesta, koska Vipan mielestä maalimiehen kaivaminen oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin pelkkä haukkuminen :/

TOKO

Tokossa ollaan vuoden aikana käyty kolme kertaa AVO-luokan kokeessa ja saatiin koulutustunnus TK2. Joulukuussa käytiin testaamaassa myös voittajaluokkaa, mutta se oli ehkä vielä vähän aikaista, vaikkakin erittäin hyödyllistä. Hoksasin kokeesssvmuutamia sellaisia juttuja, joita en treeneissä ole tajunnut ollenkaan.

Vipan kanssa tämä tokomatka on tuntunut jotenkin yllättävän vaikelta ja ristiriitaiselta. Toisaalta sen kanssa on ihan huikean hienoa treenata ja tehdä asioita ja on ihan mahtavaa millaisella asenteella se tekee juttuja. Toisaalta taas tuntuu, että edistytään jotenkin ihan tuskallisen hitaasti kaikissa asioissa. Vipan mahtava puoli on se, että sen kanssa pystyy treenaamaan tosi paljon. Se jaksaa loputtomasti toistaa samaa juttua uudestaan ja uudestaan ja ihan joka päivä. Ja tuntuu, että nopeampi edistyminen vaatisikin treenaamista useammin, mutta siihen en ole nyt itse pystynyt. Varsinkin nyt talvella tilanne tuntuu ihan mahdottomalta, kun ulkona on liukasta eikä missään ole valaistua kenttää, jossa koiraa saisi treenata. Halleihin on ihan mahdotonta päästä, kun vapaakorttilaisille ne vapautuvat vasta kello 22.00 jälkeen. Olen yrittänyt käydä hallissa treenaamassa niin paljon kuin mahdollista, mutta 2 treeniä viikossa ei oikein riitä :/

NÄYTTELYT

Vipa osallistui elämänsä ensimmäiseen ja toivottavasti myös viimeiseen näyttelyyn. Vipa sai erkkarssa ruotsalaiselta tuomarilta ERI:n, joten sen puolesta ei onneksi tarvitse enää uudestaan mennä. Lisäksi oltiin Vipan kanssa näyttelytuomareiden koearvostelussa esimerkkikoirakkona ja viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että näyttelykehät ei vaan oo meidän juttu. Ei vaikka koirani olisivat miten kauniita ja upeita, niin on ihan kaikkien osapuolten kiusaamista mennä sinne harjoittelemaan paikalla seisomista. Koska minä en ikinä jaksa moista asiaa treenata vapaasta tahdostani, niin pliis ihmiset, älkää enää ikinä sanoko mulle, että mun koirista vois tulla muotovalioita, kun veisin niitä vähän näyttelyyn!  XD

MITÄ ME TEHDÄÄN VUONNA 2019?

PK-HAKU

Jos ei muuta, niin käydään ainakin BH-koe. Salaisena haaveena olisi myös korkata syksyllä hakukoe, mutta se vaatisi multa vähän erilaista asennetta meidän haku- ja tottistreeneihin. 

TOKO

Tokossa tavoitteena on ennen kaikkea saada varmuutta lisää muutamiin liikkeisiin, niin että ei tarvitse mennä kokeisiin toivoen, että ne onnistuvat. Haetaan kisakokemusta keräämällä koulari Voittajaluokasta. Toivottavasti päästään starttaamaan myös EVL:ssa :) 

LUONNETESTI

Yritetään saada paikka myös luonnetestiin :)