Vuoden vikat ja vuoden ekat treenit

Vipan kanssa ollaan ehditty treenata vasta ihan minimaalisen vähän. Se on ollut mulla nyt n. 2 viikkoa ja siitä ajasta puolet mä oon ollut kipeänä ja puolet ollaan oltu reissussa ja ollaan edelleenkin.

Treenikuvia ei nyt oo, joten tässä yksi
reissukuva joulupäivältä

Satuttiin olemaan Heidin kanssa molemmat vuodenvaihde Lappeenrannassa, joten varattin tietenkin hallivuoro Lau:n hallilta ja käytiin treenaamassa :) Vipa ei oikein malttanut keskittyä vielä leikkimiseen uudessa paikassa, mutta ruoka kyllä kelpasi ja ruuan avulla myös keskittymiskykyä löytyi ;) Vipa teki vähän seuraamista, maahanmenoja, namialustalle menoa ja putkea ja lopuksi vielä luoksetuloa.

Seuraavaksi illaksi meillä oli myöskin hallivuoro varattuna. Nyt oli taas eri halli ja ihan uusi treenikaveri. Tää oli Vipalle neljäs treenikerta ikinä ja jo kolmas eri treenihalli. Nyt Vipa pystyi jo keskittymään hienosti leikkimiseenkin ja myös kaikkeen muuhunkin treenaamiseen. Tehtiin taas samoja juttuja kuin ennenkin, seuruuta, maahanmenoja, namialustaa, putkea ja luoksetuloja. Vipa oli tosi pätevä pikkuinen :) <3

Vaikka paljoa ei olla vielä ehditty tuon naperon kanssa tehdä, niin se vaikuttaa ainakin nyt ihan tosi ihanalta treenikaverilta. Se on ihan huikean ahne ja tekee ruuan eteen mitä tahansa. Sillä on ihanan iloinen elämänasenne eikä se ihmettele yhtään uusia asioita eikä uusia paikkoja. Se myös leikkii jo nyt tosi hyvin kotona ja näköjään pian myös treenihalleilla. Se lähtee myös aika spontaanisti tuomaan leluja mulle takaisin vaikkakin vielä vähän puolivahingossa.

Hutikin on päässyt treenaamaan. Se on tehnyt eteenmenoa seinään päin namikipolla ja vähän luoksetuloa ja ruutuakin. Ikuisuusprojektien, tunnarin ja kaukojen kanssa ollaan tanittu myöskin joka treenissä. Näistä kaukot näyttää toisinaan jo tosi hyviltä, mutta tunnari oli aivan surkea eilen :( :( :( Huti lähti toisella toistolla ensin haistelemaan teipinpalaa ja vasta sitten kapuloille. Voi kökkö :( Välillä meinaa epätoivo iskeä tämän liikkeen kanssa, mutta ehkä se vielä siitä hyväksi tulee. Onhan se silti joskus tehnyt myös ihan huikean hyviäkin suorituksia.

Uusista liikkeistä myös kiertonouto oli yhtä kaaosta eilen. Huti yritti koko ajan mennä esteille :( Vaikka oli jo kiertänyt monta kertaa tötterön, niin silti se vielä mokasi :( Mutta vika on nyt kyllä enemmän treenien suunnittelussa kuin koirassa. Jostain syystä aikuisen, osaavan koiran kanssa ei meinaa malttaa tehdä asioita huolellisesti rakentaen vaan oikoen ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja vaikka tiedänkin ettei se ole hyvä tapa, niin aina vaan sorrun samaan tyhmyyteen :/

Näitä kahta huonoa juttua lukuunottamatta Huti oli kyllä muuten ihan hyvä :) Kokeeseen ei kyllä ole vielä mitään asiaa pitkään aikaan, mutta pääasia, että treenaaminen on kivaa :)

Pikku-Huti

Nyt se vihdoinkin toteutui! Mun jaloissa makaa pitkän odotuksen jälkeen Hutin pentu. Ja voi miten söpö ja ihana se on! <3 Musta tuntuu, että se pissaakin vaan jotain pieniä ruusuntuoksuisia lammikoita ja kakkaa kukkasia :D

Tämä tyttönen tulee toivottavasti seuraamaan isänsä jalanjälkiä ainakin haussa ja tokossa ja todennäköisesti eksytään silloin tällöin myös agilityhallille, varsinkin nyt kun tuonne maastoon ei niin hyvin pääse.

Pentu on virallisesti Kelmi Bunyip eli "Vipa" eli Vipattaja ja Vipatin ja Vipautus ja mitä näitä nyt olikaan :D

Vähän mua hirvittää, että miten tässä oikein pärjää kolmen koiran kanssa, mutta eiköhän me pärjätä kun on pakko pärjätä :)

Tässä muutama kuva pikkuisesta. Ollaan vielä Kaisa-Kasvattajan pihassa lähdössä kotia kohti.

PK-SM 2015

Nyt on kauan odotetut PK-SM:t kisattu ja uskomatonta kyllä, minun pieni Hutini oli tänä vuonna neljänneksi paras hakukoira. Noloa kyllä myöntää ettei saatu edes tulosta, mutta kisa on kisa ja sijoitus ratkaisee ;)

Kisa alkoi jo perjantaina kenttään tutustumisella. Otin vähän aloitusta ja esteitä, eteenmenon ja paikkista. Mulla ei ollut mukana muita leluja kuin the keltainen frisbee, jota tapaan treeneissä pitää liivin sisällä kun se ei mahdu millään taskuun. Nyt sitten tajusin ihan viime hetkellä, että enhän minä voi nyt tunkea sitä lelua liivin sisään kun on pakko olla se järjettömän kokoinen numeroliivi päällä. Siinä sitten pohdin tilannetta noin sadasosasekunnin ja rupesin riisumaan treeniliiviä kokonaan pois. En kyllä tiedä, että mitä hiton hyötyä siitä olevinaan oli...? Nyt mulla ei ainakaan ollut mitään paikkaa sille lelulle... Joten pidin sitä koko treenin ajan kädessä. Huti oli kyllä ihan hyvässä vireessä, mutta kyttäsi koko ajan leluaan ja musta tuntui, että se ei ollut kuulolla ollenkaan ja tuntui vähän ärsyttävältä. Tästä kyttäyksestä ja kuuntelemattomuudesta huolimatta Huti teki kuitenkin tosi hyvin kaiken mitä se teki. Mm. esteet oli tosi hyvät eikä tainnut edes nostaa persettä heitossa. Eteenmenon otin varmanpäälle ja Huti sai nähdä minne lelu vietiin. Ja sitten vielä paikkis. Jäi sinne hyvin ja makasi hyvin. Huh. Jälkeenpäin jäin vähän miettimään, että olisiko pitänyt ottaa vielä toinen eteenmeno maahanmenolla..

Lauantaina alkoi sitten se varsinainen kisa. Hakukoirien tottikset alkoivat heti aamulla kahdeksalta ja meidän vuoro oli aika alkupäässä. Oltiin kolmannen parin eka koirakko. Huti oli ihan kauhean tuntuinen kun otin sen autosta. Se ei ollut kyllä yhtään menossa tekemään mitään tottista. Yritin siinä parkkiksella sitä vähän haukutella ja tehdä jotain kapulan luovutuksia kun se oli eilisissä treeneissä taas haukkunut niissä. Nyt ei haukkunut. Ihan turhaa touhua. Testasin sen sijaan maahanmenoa. Voi jumalauta! Se ei mee maahan! Ei hitto, luulin että tää ois ollu helppo. Ei muuta kuin vääntämään.. Pitäähän se nyt maahan saada yhdellä käskyllä! Lopetin mun tyhmät treenit kun sain maahanmenon edes jotenkin onnistumaan ja lähdettiin parkkikselta kohti kenttää. Yritin vielä viritellä Hutia kentän laidalla, mutta se vaan kiroili mulle eikä keskittynyt yhtään. En saanut taaskaan siihen mitään otetta. Pikkuisen puski tuskanhikeä pintaan... Ja sitten oli vaan pakko mennä.

Mielentilaansa nähden Huti teki kuitenkin ihan hyvän tottiksen. Ei juurikaan virheitä. Yksi ennakoitu perusasento edestä, hieman valuva liikkeestä seisominen ja kosketus esteeseen tullessa. Siinä ne taisi ollakin. Mutta harmittaa vähän, että asenne liikkeissä oli niin huono. Huti osaa tehdä kyllä näyttävämmänkin näköistä tottista kun mielentila vaan on oikea. Saatiin paikkiksesta ja eteenmenosta erinomaiset ja ne olikin tosi hyvät. Huti oli paikkiksessa todella skarppina eikä meinannutkaan nousta sieltä. Myös eteenmenoon olin tosi tyytyväinen. Edellisen päivän treenin ansiosta se meni nyt todella suoraan ja uskomatonta kyllä, myös suht rivakasti ekalla käskyllä maahan! :) Myös sellaiseen pikku yksityiskohtaan olin tosi tyytyväinen, että Huti teki joka liikkeen jälkeen todella hyvät perusasentoon siirtymiset. Tuomarikin mainitsi arvostelussaan joka kerta, että siirtyy perusasentoon erittäin voimakkaasti :) Muut liikkeet taisivatkin olla jotain tasoa hyvä, joten ajattelin mielessäni, että saatais ehkä jotain 80 pistettä. Olin todella yllättynyt kun tuomari sanoi, että "yhteensä 90 pistettä" :O Aika mahtavaa! Se oli sitten aika varma maastopaikka myöskin :)

Harmi vaan, että esineruutu ei oo viime aikoina sujunut oikein treeneissäkään.. Kaikkia pikkutreenejä Huti on kyllä tehnyt koko ajan tosi hyvin, mutta heti kun mennään isoon ruutuun, niin homma ei enää toimikaan. En oikein ole keksinyt tähän mitään ratkaisua enkä ole treeneissäkään saanut tehtyä onnstuneita suorituksia... Mulla oli siis aika selkeä visio siitä miten meidän kisaruutu tulee menemään ja juuri niinhän se menikin. Kaksi esinettä nousi.

 

Lähetin Hutin ihan ekana vasenta sivurajaa pitkin ja jos nyt oikein muistan, niin se taisi kerrankin mennä hyvin kulmaan asti, kun yleensä se leikkaa sitä kulmaa aika rajusti. Ei kuitenkaan nostanut sieltä esinettä, vaikka siellä se sitten kuulemma oli ollut. Ehkä ei käynyt riittävän syvällä kuitenkaan tai ei vaan ollut nenä auki. Jatkettiin eteenpäin ja kaksi esinettä löytyi suht kivuttomasti. Sitten oltiinkin käyty jo koko ruutu läpi eikä mulla ollut mitään ajatusta siitä mihin mä lähettäisin sitä koiraa uudestaan. Lähetin sitten vaan jostain. Ja kutsuin pois ja lähetin taas jostain. Ja koitin käydä etureunaa läpi myöskin. Ei mitään. Alkoi turhauttaa ihan sikana, kun tuntui että etitään jotain neulaa heinäsuovasta :( Vaikka olishan tän nyt pitänyt olla oikeasti helppo :/ Sitten loppuikin aika. Saatiin 19 p. Siinä sitten ajattelin, että nonnih. Se oli siinä sitten. Ollaan varmaan koko kisan viimeisiä. Vähän tietysti harmittikin, mutta olin tähän jo etukäteen vähän varautunutkin, koska tää on valitettavasti meidän perustasoa tällä hetkellä :(

Homma jatkui vasta seuraavana aamuna. 5:30 piti olla jo reippaana treffipaikassa ja 6:00 aloitti eka koira. Meillä oli maastonumero 8. Hakurata oli järjestetty niin hienosti, että homma eteni todella nopeasti. Päästiin metsään juuri ja juuri ennen kun päivä alkoi kunnolla paistaa. Toki lämmintä alkoi olla jo radalla, mutta ei vielä pahasti ja Huti sai vielä odotella viileässä omaa vuoroaan.

Kun vihdoinkin oli meidän vuoro valmistautua, Huti ei ollut yhtään sen oloinen, että se olisi mihinkään hakumetsään menossakaan. Yleensä se sekoaa ihan hulluna kun päästän sen autosta ja se vaan haukkuu koko ajan, pomppii mua päin eikä malta käydä pissalla. Nyt se oli ihan hiljaa ja kävi ihan omatoimisesti kusella. Vähän huolestuin tästä.. Sitten siirryttiin odottelupaikalle. Käsken Hutin treeneissäkin maahan kun odotellaan omaa vuoroamme. Joudun sitä siinä aina hyssyttämään kun se haluaisi vaan räyhätä koko ajan. Nyt se makasi kuin tatti eikä harkinnutkaan päästävänsä yhtään ääntä. Aloin olla jo todella huolissani... Yritin sitä siinä vähän hetsata jollain ja sain sen haukahtamaan ehkä kaksi kertaa. Tässä kohtaa aloin voida jo vähän pahoin.. 

Sitten meidät kutsuttiin radalle. Lyhyet aloitushaukut ja liivit päälle ja menoksi. Yritin antaa Hutin vähän vetää mua radalle, niin kuin aina annan treeneissäkin lyhyen pätkän, mutta ei se edes vetänyt kunnolla. Ja ilmoittautumisessa se yleensä nuuhkii ihan vimmatusti ilmaa molemmin puolin rataa ja on jo kovasti menossa johonkin. Nyt se istua nökötti mun vieressä ja piti muhun KONTAKTIA! :O Ajattelin siinä vaan että voihan saakeli, mitäköhän tästäkin oikein tulee. Tää mun koira ei kyllä lähe varmaan yhtään mihinkään.. Sitten saatiin lupa aloittaa ja siiryin lähetyspaikalle. Yhtäkkiä Huti olikin ihan sikana menossa johonkin. Se oli aivan liekeissä ja odotti skarppina lähtölupaa. Annoin luvan ja Huti lähti kuin pieni raketti pistolle. Se oli hiljaa ja keskittynyt ja määrätietetoinen. Olin ihan että VAU! Kylläpäs se lähtikin hienosti :) Molemmat etukulmat oli tosi hyvät. Huti lähti lujaa ja tuli myöskin tosi lujaa takaisin. Toisesta kulmasta tullessaan se törmäsi johonkin kiveen/kallionreunaan ja kompuroi vähän. Huolestuin pikkuisen, että oliko se loukannut itseään, mutta kun se kerran lähti edelleen kovaa pistolle, niin ajattelin, että uskalletaan jatkaa. 

Olin ite vähän pihalla ja hukkasin keskilinjan pari kertaa eikä mulla ollut ihan hirveän hyvää käsitystä siitä miten tää meidän homma oikein menee. Lähettelin Hutia vaan vuoron perään puolelta toiselle ja jos tuntui siltä, että se lähti vähän väärään suuntaan tai meinasi oikaista pistoa, niin pysäytin sen ja ohjasin vastakkaiseen suuntaan. Sitten löytyikin vasemmalta puolelta maalimies. Ilmaisu oli enimmäkseen ihan ok. Huti haukkui ihan hyvin maalimiestä kun tulin lähelle ja tuli myöskin hyvin siltä pois. Olin vähän hermostunut ja käskytin ja kehuin sitä kun odotettiin, että mm pääsee pois piilosta. Tästä saatiin tuomarilta vähän noottia myöhemmin arvostelussa.

Sitten jatkettiin. Mulla ei ollut enää mitään hajua kuinka pitkällä me oltiin enkä ehtinyt hirveästi miettiä, että pitäisköhän jotain löytyä jo. Kun näin että Huti on tulossa vasemmalta puolelta pistolta, niin meinasin kutsua sitä, mutta ennen kun ehdin sanoa mitään, Huti nostikin nenän ylös ja lähti selvästi hajun perässä eteenpäin. Ja kohta kuuluikin haukkua. Taidettiin tehdä ehkä yksi pisto tämän jälkeen kunnes tuomari sanoi, että tämä riittää. Yksi tyyppi oli siis jäänyt metsään :( Ärsytti aika paljon.

Sitten hypättiin Hutin kanssa autoon ja meidät kuskattiin takaisin radan alkuun tuomarin arvosteluun. Olin varma että saadaan vaan kuulla miten surkeita me ollaan ja mieli oli aika matalana :/ Yllättäin tuomarin mielestä meidän työskentely oli ollut kuitenkin tosi hyvää vaikka harmillisesti se ukko sinne tällä kertaa jäikin. Saatiin kehuja Hutin hyvästä risteilystä ja ohjattavuudesta radalla. Ilmaisutkin oli pääsääntöisesti ihan hyviä, mutta jokunen piste meni mun oman toiminnan takia kun käskytin Hutia liikaa piiloilla. Pisteitä ei tietysti voi paljoa antaa kun se yksi maalimies kerta jäi, mutta saatiin me kuitenkin 116 pistettä.

Vaikka aluksi ajattelin, että surkeasti meni nämä SM:t, niin päivän mittaan mieli vähän muuttui. Ei se ollut kisa helppo kaikille muillekaan. Ja vaikka tulosta ei tullutkaan, niin kyllä mä löysin meidän suorituksesta paljon hyviäkin asioita. Ja ennen kaikkea jäi ihan kivasti parannettavaa vielä ensi vuodelle! ;)

Kuvat (c) Hannele Rontu

Iso kiitos Hannelelle mahtavista kuvista!

Hommat paketissa

Hutin paikkiksesta nouseminen on ollut kyllä ihmeen sitkeässä :P Tuon koetreenin jälkeen treenattiin vielä kerta ja siinäkin Huti vielä hilasi kyynärpäitään vähän ilmaan. Sanoin sille tästä tiukkaan sävyyn ja sitten makasi nätisti. Heidi yritti vielä kutsua ja houkutella keltaisella frisbeellä, mutta Huti ei mennyt enää lankaan ja osasi enimmäkseen ihan hyvin sulkea häiriöt pois. Tänä aamuna tehtiin vielä yksi tottistreeni ja nyt teki ekaa kertaa paikkiksen niin ettei noussut yhtään. Hutia taas vähän häirittiin ja kiusattiin lempparilelulla, mutta nyt osasi. Lopuksi ei sitten vaan noussut ekalla käskyllä perusasentoon kun kyyläsi vaan Heidin kädessä olevaa frisbeetä :D Nooh, mitäs pienistä :) Mä oon ihan luottavainen nyt tän suhteen :D

Toinen takku tottiksessa on ollut noutokapulan kyttäykset. Niitäkin ollaan treenattu nyt molemmissa treeneissä. Tänään palkkasin pelkästään pysymisiä enkä päästänyt kapulalle ollenkaan. Tästä mulla ei kyllä ole ihan varma olo.. Ja ajattelin vielä kenttään tutustumisessa ottaa esteet hetsaten ja vauhtipalkalla... Hmmm... Ehkä pitää lopuksi ottaa vielä joku heitto perusasennosta ja palkata pysymisestä.

On meidän tottiksessa kyllä muitakin ongelmia, mutta en oo niitä pahemmin treenannut, joten voin uskotella itselleni, että kaikki toimii hienosti :D Luotto koiraan on ihan 110 % ;)

Eilen tehtiin myös viimeinen esineruututreeni. Huti oli ihan hyvä, mutta minä en. Tehtiin ihan kokeenomainen ruutu. Hutilla oli tosi hyvä asenne ja se löysi ekan esineen suht nopsasti. Sitten lähetin sen uudestaan ruutuun ja katselin vaan kun se seilasi siellä ristiin rastiin löytämättä yhtään mitään :( Mulla ei ollut enää mitään tajua missä se oli jo käynyt ja mihin mun olisi sitä pitänyt lähettää. Heidi sitten vinkkasi vähän, että tässä olis tällänen noin 20 m leveä alue mistä et oo lähettänyt koiraa ollenkaan. No minäpä sitten lähetin. Ja sieltähän löytyi esine. Sitten mulla oli taas ideat loppu ja ohjasin Hutin etsimään etureunaa. Ja sieltähän löytyi sitten se vipa esinekin. Se oli aika lähellä etukulmaa josta lähetin Hutin ekalle pistolle. Olishan se voinut nostaa sen silloinkin, mutta ei tainnut herra kelpiellä olla oikein nenä auki.

Mitäpä tästä opimme? No ainakin sen, että koira löytää kyllä, jos lähetän sitä joka paikkaan, mutta jos annan sen haahuilla omin päin ruudussa, niin aika loppuu kesken ennen kun mulla on edes esine numero 2 kädessä. Täytyy siis olla kisassa tarkkana, että kutsun Hutin välillä myös pois sieltä ruudusta enkä anna sen juoksennella siellä koko 5 min. Se ei siitä millään lailla ota itseensä jos ohjaan sitä enemmän, oikeastaan päin vastoin. Ja etureunanetsintä-taktiikkaa aion hyödyntää sitten kun aika alkaa olla lopussa, jos läheltä ei ole vielä löytynyt mitään. Huti on ollut itseasiassa tosi hyvä näissä nyt taas.

Näillä nyt sitten mennään. En aio tehdä enää yhtään treeniä ennen perjantaita. Nyt vaan otetaan rennosti ja odotellaan innoissaan kisaa :) Superhienoa päästä taas osallistumaan mun pikku Hutin kanssa <3 Toivottavasti päästään nyt myös mukaan kaikkiin osioihin.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan hieno paita!

Meillä oli eilen ihan huiput kokeenoimaiset tottistreenit meidän seuran omalla kentällä Lapualla. Kentällä pyöri koko ajan kaksi paria ja laukauksia ja käskytyksiä tuli kivasti vähän samaan malliin kuin sitten itse kisassakin. Hutilla oli oikein hyvä fiilis eikä se reagoinut häiriöihin mitenkään. Kokeilin varmaan ekaa kertaa johonkin sataan vuoteen, että osaako se vielä jäävät ja tulla eteen istumaan kapulan kanssa ja ilman. Osasihan se. Hyvä! Ainoa juttu mikä jäi vielä mietityttämään oli melkoinen kapulan kyyläys heitossa. Perse taisi olla maassa vielä nyt, mutta tätä pitää varmuuden vuoksi vielä ehkä vähän treenata. Ja sitten se samperin paikkis! Voi saakeli! :D Pyysin Hutille kyttääjän tähän, että pääsen heti sanomaan, jos mokaa. Ja mokasihan se >:( Tajusi vaan itsekin mokansa ja meni niin nopeasti takaisin maahan ettei avustajakaan ehtinyt edes sanoa mitään. Noh, ehkä jotain on sitten mennyt jakeluunkin kun kerran korjasi itse :) 

Treenin päätteeksi ihana Minna tuli tuomaan meille kaikille maailman hienoimmat joukkuepaidat <3 Selässä lukee kaikilla sukunimi, kisanumero ja oma teksti koiran mukaan. Hutin teksti on: "Never miss a beat". Jotta tässä kisassa ei sitten tehdä huteja! ;)

Meidän piti ottaa meistä joukkuekuva hienoissa uusissa paidoissa, mutta innostuttiin vähän ja lopulta saatiin kasaan kokonainen video! :D

Hyvä meijän tiimi! :)

Täältä me tullaan ja tervetuloa tänne ensi vuonna!

Viimeisiä treenejä ja melkein viimeisiä treenejä

Huti on ollut viime aikoina hakutreeneissä ihan hirveä. Se volisee ilmoittautuessa ja huutaa pistolle lähtiessä. Se on ihan sekaisin maalimiehillä ja haukku on ihan hirveän levotonta. Ja vaikka sillä on ihan hirveästi intoa, niin se ei meinaa lähteä pistoille kun se on niin sekaisin ettei se enää itsekään tiedä minne se on menossa. Ja myöskin maalimiehiä on alkanut jäädä metsään kun herra kelpiellä on ollut niin kova kiire...

Vähän tässä on meinannut ohjaajalla pipo kiristyä kun koira on vaan treeni treeniltä huonompi ja tärkeät kisat lähestyy... Yksissä treeneissä meinasi jo ihan tosissaan meikäläiseltäkin loppua huumori kun vikalla pistolla herra kelpie päättikin vähän vilvoitella itseään vesiojassa kesken piston!! Siis oikeasti!! Voi jumalauta! No oli kuuma päivä ja vähän treeniä takan joo, mutta hei oikeesti!!! Jos minä pystyn juoksemaan 10 km kuumalla säällä ja olemaan huomioimatta matkan varrella vettä tyrkyttävät ihmiset, niin kyllä kelpiekin pystyy juoksemaan muutaman hakupiston ilman uintikeikkaa! :(

Noh, onneksi jossain vaiheessa tähän hommaan alkoi tulla lopulta jotain tolkkuakin ja jossain treeneissä oli jokunen ihan onnistunutkin juttu. Ja toissapäivän treeneissä Huti olikin jo suorastaan superhyvä! Se oli innoissaan, mutta huomattavasti maltillisempi ja keskittyneempi kuin yleensä. Ekalle pistolle se taisi lähteä ihan hiljaa ja todella määrätietoisesti ja hyvin suoraan. Ukko löytyi umpparista ja ilmaisu oli paljon parempi kuin aiemmin. Toiselle puolelle samanlainen löytö umpparista. Sitten yksi tyhjä ja yliheitolla löytö toiselta puolelta. Ja vaikka yliheitto itsessään taas kerran epäonnistui, niin Huti oli niin määrätietoinen, että upposi silti syvälle asti ja löysi mm:n. Lopetin tähän kun kerrankin meni hyvin. Olin ihan supertyytyväinen Hutiin. Nyt oli kaikki niin kohdillaan, että päätin jättää tämän meidän viimeiseksi treeniksi. Mulle itselle ei sovi mikään viimehetkeen asti hinkkaaminen vaan haluan että viimeiset treenit ennen koetta onnistuvat hyvin. Ja otan tästä yleensä niin paljon painetta, että saan yleensä ryssittyä sillä kaikki viimeistelytreenit, joten yleensä en uskalla sellaisia tehdä ollenkaan. Voi olla että kisaan on vähän turhan pitkä aika vielä ja tähän kyllä mahtuisi hyvin vielä yksi treenikerta, mutta mennään nyt tällä. Meillä on nyt Hutin kanssa molemmilla hyvä fiilis päällä :)

Eilen tehtiin myöskin esineruutua. Huti on ollut vähän huono myös esineruuduissa... Mutta niin olen ollut minäkin, joten kaikkea ei voi pistää Hutin piikkiin. Yritin tehdä sellaisen treenin, että esineet eivät olisi lähellä takalinjaa vaan keskellä ruutua. Hutilla on nimittäin paha tapa jäädä seilaamaan takalinjalle ja mulla on paha tapa antaa sen tehdä niin. Ajattelin siis harjoitella sitä, että kutsun sitä ja lähettelen tarvittaessa uudelleen ruutuun, jotta ruudun keskiosakin tulisi käytyä läpi. Noh, tämä ei nyt ihan onnistunut, koska Huti nosti heti mennessään molemmat esineet. Ihan kiva tietysti, että esineet nousivat hyvin ja treeni oli tietysti siinä mielessä erittäin onnistunut :) Mutta tätä en uskalla vielä jättää viimeiseksi treeniksi, vaan kerran pitää vielä yrittää kaivaa verta nenästä ja tehdä vielä kunnon kisamittainen ruutu ja katsoa onko tässä vielä jotain ongelmaa vai ei.

Sitten tottis... Sitä ollaan tehty vähänlaisesti. Eilen tehtiin vähän. Ja mitä teki Herra kelpie? No nousi tietysti paikkiksessa taas istumaan. Ai jumalauta!!! :( Tää on sitten kanssa yksi niistä asioista, jotka saa mun aivot räjähtämään kiukusta :( Meillä ei todellakaan oo varaa heittää kaikkia paikkispisteitä johonkin hevon kuuseen tuosta noin vaan. Me tarvitaan ihan jokainen piste, kun kyse on oikeasta kilpailusta eikä mistään pikku koularista. Äääh, miten voi olla edes mahdollista, että mun mukamas SM-tason koirani tekee jotain noin typeriä juttuja?!? Nyt kyllä loppuu tollaset tyhmäilyt tähän paikkaan. Tänään meillä on vielä hyvät koetreenit tulossa ja aion tehdä kaikkeni, että saan tuon tyhmän ongelman vielä kerran esiin ja sitten meen kyllä kertomaan tuolle hemmetin koiralle, että tuollaista ei sitten hitto vieköön enää tehdä! Voin olla niin  kiukkuinen, että saatan ihan sanoa sille perkele!

Muiltaosin tottis saattaa olla ihan hyväälä mallilla tai sitten ei. En oikein tiedä kun en ole tehnyt oikeastaan mitään liikkeitä kokonaisena enkä kaikkia edes osissa :D Toivottavasti se osaa ne eikä hirveesti ennakoi mitään tai tarvitse kaksoiskäskyjä. Ehkä pitää rukoilla ja uhrata joku eläin jollekin alttarille, jotta onnistumesen todennäköisyys vähän paranisi. Vai pitikö tässä tehä jotain treenejä...? Niin tähän tais auttaa vissiin paremmin se treenaaminen...? Juu. Sitäkin vois tietysti kokeilla. Joo, kyllä me taidetaan tehdä vielä pari tottistreeniä. Oliskohan se siinä sitten? :)

Katse kohti seuraavaa SM-kisaa

Huti on saanut nyt vähän lomailla noiden edellisten kisojen jälkeen ja nyt vasta ruvetaan hiljalleen treenaamaan tuota PK-SM -kisaa varten. Taitaapi olla nimittäin, että meidän edelliset hakutreenit oli ne surullisen kuuluisat rotumestaruuskisat..

Mutta lauantaina oli Hutin onnenpäivä! Se pääsi vihdoinkin etsimään ukkoja metsästä :) Kyllä oli pieni kelpie iloinen :D Vauhtia ja intoa olisi siis riittänyt vaikka vähän muillekin jaettavaksi. Tehtiin pieni ratatreeni niin, että minä en tiennyt missä maalimiehet ovat. Huti teki muuten hyvää työtä, mutta en aina saa sitä lähetettyä suoraan sinne minne yritän. Näen siitä kyllä jo lähetyksessä, että se on ottanut jonkun ihan oman kiintopisteen ja sinnehän se sitten aina lähtee. Siispä muutama vähän vino pisto.

Maalimiehet oli sijoitettu 75 m kohdalle samaan linjaan, niin että toinen oli lähellä ja toinen 50 m syvyydessä. Tää oli meille ihan tosi hyvä treeni. Menin sopivasti sekaisin itse kun Huti sai hajua lähimaalimiehestä jo edelliseltä pistolta tullessaan ja jouduin kutsumaan sen kuitenkin vielä pois ja jatkamaan rataa samasta kohdasta missä itse olin. Ja kun en voinut olla varma siitä hajusta, niin kutsuin Hutia vielä pois, koska se oikaisi piston mennessään suoraan maalimiehelle. Sitten ryssin vielä jatkon lähettämällä Hutin ihan väärälle puolelle. Nimittäin se pisto olisi pitänyt uusia, jonka Huti leikkasi eikä sitä toisen puolen pistoa, jonne se oli jo kerran tehnyt hyvän tyhjän piston! Jos olisin lähettänyt Hutin järkevästi tarkistamaan uudelleen alueen, jossa se ei ollut vielä käynyt, niin se olisi kivasti löytänyt edestäpäin myös sen seuraavan maalimiehen. Nyt meinattiin mennä siitä melkein ohi. Mutta onneksi Huti oli hyvä ja nosti hyvin senkin maalimiehen.

Siinä mielessä tämä oli erittäin hyvä treeni, että vaikka oma ohjaukseni kusi, niin Huti paikkasi mun virheitä ihan todella hienosti! Ja sellaisen koiran kanssa haluan myös mennä SM-kisoihin. Tietysti yritän myös kehittää omaa radanluku- ja ajotaitoani. Mutta kun tiedän, että itseäni ihan varmasti jännittää ja olen epävarma ja todennäköisesti mokaan, enkä pysty auttamaan koiraani vaikeissa paikoissa, niin toivon, että minulla on mukana sellainen etsintäkaveri, joka hoitaa homman kotiin minusta huolimatta. Ja minulla taitaa sellainen etsintäkaveri ollakin <3