30. kesäkuuta 2015

Katse kohti seuraavaa SM-kisaa

Huti on saanut nyt vähän lomailla noiden edellisten kisojen jälkeen ja nyt vasta ruvetaan hiljalleen treenaamaan tuota PK-SM -kisaa varten. Taitaapi olla nimittäin, että meidän edelliset hakutreenit oli ne surullisen kuuluisat rotumestaruuskisat..

Mutta lauantaina oli Hutin onnenpäivä! Se pääsi vihdoinkin etsimään ukkoja metsästä :) Kyllä oli pieni kelpie iloinen :D Vauhtia ja intoa olisi siis riittänyt vaikka vähän muillekin jaettavaksi. Tehtiin pieni ratatreeni niin, että minä en tiennyt missä maalimiehet ovat. Huti teki muuten hyvää työtä, mutta en aina saa sitä lähetettyä suoraan sinne minne yritän. Näen siitä kyllä jo lähetyksessä, että se on ottanut jonkun ihan oman kiintopisteen ja sinnehän se sitten aina lähtee. Siispä muutama vähän vino pisto.

Maalimiehet oli sijoitettu 75 m kohdalle samaan linjaan, niin että toinen oli lähellä ja toinen 50 m syvyydessä. Tää oli meille ihan tosi hyvä treeni. Menin sopivasti sekaisin itse kun Huti sai hajua lähimaalimiehestä jo edelliseltä pistolta tullessaan ja jouduin kutsumaan sen kuitenkin vielä pois ja jatkamaan rataa samasta kohdasta missä itse olin. Ja kun en voinut olla varma siitä hajusta, niin kutsuin Hutia vielä pois, koska se oikaisi piston mennessään suoraan maalimiehelle. Sitten ryssin vielä jatkon lähettämällä Hutin ihan väärälle puolelle. Nimittäin se pisto olisi pitänyt uusia, jonka Huti leikkasi eikä sitä toisen puolen pistoa, jonne se oli jo kerran tehnyt hyvän tyhjän piston! Jos olisin lähettänyt Hutin järkevästi tarkistamaan uudelleen alueen, jossa se ei ollut vielä käynyt, niin se olisi kivasti löytänyt edestäpäin myös sen seuraavan maalimiehen. Nyt meinattiin mennä siitä melkein ohi. Mutta onneksi Huti oli hyvä ja nosti hyvin senkin maalimiehen.

Siinä mielessä tämä oli erittäin hyvä treeni, että vaikka oma ohjaukseni kusi, niin Huti paikkasi mun virheitä ihan todella hienosti! Ja sellaisen koiran kanssa haluan myös mennä SM-kisoihin. Tietysti yritän myös kehittää omaa radanluku- ja ajotaitoani. Mutta kun tiedän, että itseäni ihan varmasti jännittää ja olen epävarma ja todennäköisesti mokaan, enkä pysty auttamaan koiraani vaikeissa paikoissa, niin toivon, että minulla on mukana sellainen etsintäkaveri, joka hoitaa homman kotiin minusta huolimatta. Ja minulla taitaa sellainen etsintäkaveri ollakin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti