Kävin tänään LKH:n kentällä treenaamassa tottista ja matkan varrella tehtiin myös esineruututreeni.
Ollaan edetty ruudussa jo siihen pisteeseen, että etuesineitä on enää kolme ja takana vielä yksi. Huti oli edelleen tosi hyvä. Paitsi, että se takanurkan pehmosiili oli Hutin mielestä ehkä vähän liian ihana, että sen olisi voinut ottaa suuhun ja tuoda mulle :D Takakulaman jälkeen käytiin taas etureunaa läpi. Huti etenee ruudussa nyt just niin kuin mä haluankin. Se liikkuu koko ajan hyvin ja kulkee neneä suht alhaalla ja haistelee koko ajan. Pystyn hyvin ohjaamaan sitä ilman, että se lakkaa etsimästä. En malta odottaa, että pääsen testaamaan "oikeaa" esineruutua tällä uudella taktiikalla. Nytkin ruudussa oli vaan 4 esinettä, joten aika pian sitä voisikin kokeilla.
Sitten jatkettiin vielä tekemään tottista. Mä vasta nyt ekaa kertaa aloin tajuta, miksi meidän henkilöryhmä ei koskaan onnistu. Tähän asti olen luullut, että se johtuu vaan siitä käänytimsestä tai ylipäätään siitä, että seuruu ei ole riittävän hyvää, kontakti ei kestä. Nyt sitten olenkin treenannut ihan sikana oikealle kääntymistä ja kaartamista ja kaikkea mahdollista. Tehty treeni kyllä näkyi jo viime kokeessa ja SM-kisassakin parempina oikealle käännöksinä, mutta henkilörymä on edelleen ollut vaikea. Mä en ole tähän asti edes tullut ajatelleeksi, että ne henkilöt ihan oikeasti vaikuttaisivat Hutiin. Hutihan rakastaa ihmisiä. Miksi se niistä muka ahdistuisi?! Niin, no varmaan juuri siksi, että se niin kovasti haluaisi niitä mennä moikkaamaan, mutta ei voi. Niin ainakin luulen. Ihmisten ohitus siis aiheuttaa sen päässä varmaan melkoisen ristiriidan.
Tehtiin nyt kokeeksi sellaista treeniä, että seuruutin Hutia ihan suoraa linjaa treenikaverin ohi (treenikaveri jäi oikealle puolelle). Aluksi treenikaveri myöskin häiritsi ja houkutteli nameilla, mutta se oli ihan liian vaikeaa Hutille. Jätettiin sitten houkuttelu pois ja tehtiin muuten samalla tavalla. Huti alkoi joka kerta hidastella treenikaverin kohdalla. Toistojen myötä saatiin vähän parannusta aikaan kun pääsin kehumaan ja palkkaamaan joistakin onnistumisista. Lopulta päästiin siihen, että Huti piti paikkansa ja reagoi vain pienellä pään liikkeellä ohitukseen.
En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että aluksi oli selkeästi liian vaikea tilanne ja sitten lähdettiin helpottamaan. Olisiko pelkkä suoralla ohittaminen ollut niin vaikeaa, jos siitä ei oltaisi tehty ensin tuollaista juttua? Ja onko koko ongelma oikeasti alunperin syntynyt siitä, että Hutin on ollut vaikea lähestyä ihmisiä seuruussa vai olenko minä omalla toiminnallani saanut sen aikaan? Vaikea sanoa enää tässä vaiheessa. Eikä sillä ehkä ole niin väliäkään. Nyt täytyy lähteä rakentamaan tuota juttua uudelleen ihan nollasta. Seuraava treeni aloitetaan tuosta suoralla ohittamisesta ja kun se sujuu myös häiriössä ja kahden lähekkäin olevan ihmisen välistä, niin sitten otetaan käännöstä mukaan jne. Kyllä me opitaan se henkilöryhmä kulkemaan läpi kun vaan tehdään nyt järkeviä treenejä ja edetään askel kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti